perjantai 27. tammikuuta 2012

Helena Waris: Uniin piirretty polku - Pohjankontu 1

Paikalliskirjastossamme oli viime syksynä esillä lista kirjaston suosittelemista fantasiakirjoista. Listalla oli myös tämä, Uniin piirretty polku, jonka on kirjoittanut Helena Waris. Kirja vaikutti kiinnostavalta: muinaiseen Suomeen sijoittuva fantasia kera noituuden ja vanhojen ikiaikaisten mahtien... Lupaavaa!

Kirjassa on useampia päähenkilöitä, joiden kautta tarinaa kerrotaan. Niitonsalon kylän Aile on löytölapsi, joka ei muista mistä hän tulee. Noidaksikin haukuttu mustatukkainen Aile tapaa sepän poika Dain, jonka avustuksella hän alkaa selvittämään menneisyytensä arvoitusta.

Tuultensaarelaiset Kiet ja Troi ovat ukkosmiehiä, jotka saapuvat eräänä päivänä Taivaskallionkylään. Vaikka ukkosmiehet ovatkin ensisijaisesti kauppamiehiä, heitä pelätään hurjan maineensa ja herkän miekkakätensä takia. Kiet iskee silmänsä paimenpiika Neithaan ja lupaa palata myöhemmin kylään hakemaan tämän vaimokseen. Hänen veljensä Troi on puolestaan synkkäilmeinen soturi, jota kiinnostaa vain kartat ja tähdet.

Vaikka kirjassa seurataan pääasiassa näiden eri pikkukylien asukkaita, oman äänensä tarinassa saa myös Arni, maan vartija. Hän istuu kaamoksen ikuisessa pimeydessä tunturien juurella, mitään muistamatta ja jotakin odottaen. Arnin ajatuksia kuullaan kirjassa pieninä väliteksteinä, jotka mukavasti rytmittävät tarinan etenemistä. 

En ole pitkään aikaan lukenut mitään kirjaa, joka olisi ollut minulle näin suuri positiivinen yllätys! Tuli sellainen olo, että mitä ihmettä, kuka on tämä Helena Waris ja miksi en ole kuullut hänestä aikaisemmin? Pienellä googlatuksella selvisi, että kyseessä on Wariksen esikoisromaani, jolle Tolkien-seura antoi Kuvastaja-tunnustuksen vuoden 2009 parhaasta kotimaisesta fantasiakirjasta. Olen iloinen, etten tiennyt tätä ennen lukemista, joten se ei päässyt vaikuttamaan lukukokemukseeni. (Liian suuret odotukset kun voivat pilata hyvänkin kirjan.)

Ensinnäkin tarina on erittäin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. Vaikka tarina on näennäisen yksinkertainen, se veti minua puoleensa heti ensimmäisistä sivuista lähtien. Teksti oli sujuvaa ja miellyttävää. (Esim. luontokuvaus oli kaunista olematta ylikuvailevaa.) Henkilöhahmot olivat aitoja, uskottavia ja sympaattisia! Tunsin todella eläväni mukana heidän tarinaansa. Kirja oli paikoitellen hyvin realistinen, mutta sitten välillä mentiin taas reilusti fantasian puolelle (esim. ihminen muuttui eläimeksi).

Minusta on aina kiva leikitellä ajatuksella, että vaikka tämäkin kirja oli "vain" fantasiaa, niin ehkä joskus kauan sitten on eletty näin Suomessa. Vanhat tavat ja uskomukset erilaisine jumalineen ja henkineen ovat jotenkin kiehtovia. Pidin kovasti myös kirjassa esiintyneistä tuultensaarelaisista eli ukkosmiehistä. Uisko-veneineen ja lehmänsarvikypärineen he vaikuttivat jonkinlaisilta viikinki-miehiltä, vaikkei heitä sillä nimellä kirjassa kutsuttukaan.

En olisi millään uskonut kirjaa esikoisromaaniksi, joten siinäkin mielessä se teki minuun vaikutuksen. Kirjailijan kotisivuilta selviää, että kirjoitustyö oli kestänyt yli 20 vuotta! Ei ihme, että kirja tuntui niin viimeisen päälle hiotulta ja valmiilta. Vaikka Uniin piirretty polku toimii näin yksittäin luettunakin, on silti ihana tietää, että jatkoa on luvassa ainakin kahden kirjan verran! Juoneen jäikin sellaisia pieniä kivoja arvoituksia, jotka ehkä saavat vastauksensa jatko-osissa. 

Näyte sivulta 13:

    Aile asteli hitaasti kostealla polulla. Hänen paljaat
varpaansa jättivät pieniä painaumia saviseen maahan,
ja sateen jäljiltä märät heinät kastelivat hänen hameen-
helmansa painavaksi. Tyttö tunsi tuomenkukkien imelän
tuoksun, joka leijui keväisen lehdon yllä, ja hän jatkoi
matkaansa yhä eteenpäin vaikka kuuli lehtokurpan
kiertävän  jo iltalennollaan. Vaaleankeltaista taivasta
kohti kohoavien koivujen takana häämötti jotakin.

Waris, Helena: Uniin piirretty polku
Otava, 2009, 461 sivua, ISBN 978-951-1-23483-8

Pohjankontu-sarja:

Uniin piirretty polku
Sudenlapset
Talviverinen

Lisätietoa: kirjailijan ja kirjasarjan kotisivut sekä kirjailijan blogi
Täällä mielenkiintoinen haastattelu liittyen kirjan pitkään kirjoitusprosessiin
Arvosteluja: Helsingin Sanomat, Keskisuomalainen
Blogeissa: Morren maailma, Humisevalla harjulla, Ankin kirjablogi

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Sophie Jordan: Liekki - Firelight 1

 

Lucianista jäi niin surullinen olo, että oli pakko saada nopeasti jotain lohtulukemista. Tämä Sophie Jordanin Liekki oli odottanut hyllyssä jo jonkin aikaa oikeaa lukuhetkeä, joten se oli sopiva ehdokas mielipahan lievittäjäksi. Mikäs sen lohduttavampaa kuin tempautua äkkiä toiseen fantasiamaailmaan ja uusien rakkauskiemuroiden vietäväksi... ;)             

Liekissä on päähenkilönä teinityttö Jacinda, joka on draki eli lohikäärmeistä polveutunut ihminen. Erikoiskykynsä (tulen syökseminen) takia hänet on tuomittu elämään drakilauman kaiken huomion keskipisteenä. Lisäksi lauman tuleva johtaja Cassian tuntuu pitävän häntä automaattisesti tulevana puolisonaan. Eräänä kohtalokkaana aamuna astuu kuvioon mukaan kielletty rakkaus, lohikäärmeenmetsästäjiin kuuluva Will. Jacinda joutuu ikävään välikäteen punnitessaan oman onnellisuutensa ja lauman odotusten täyttämisen välillä.

Oi miten kiva kirja! Tämä lohikäärmejuttu oli uusi ja tuoreelta tuntuva idea yliluonnollisen romantiikan saralla. Lisää tuoreutta toi se, että tässä kirjassa tyttö olikin se suhteen yliluonnollinen osapuoli ja poika tavallinen ihminen (yleensä ollut päinvastoin). Kun tuo tyttö oli vielä kaiken lisäksi vahva ja omapäinen nainen, niin ajattelin että vau! Tämä oli erittäin tervetullutta vaihtelua kaikille niille ihmistyttöreppanoille, joiden on tottunut huokailevan yliluonnollisen poikaystävänsä paremmuutta.

Liekin tarina oli äärettömän mielenkiintoinen ja jäin samantien koukkuun. Ahmin tämän kirjan yhdessä illassa joululomalla, vaikka normaalisti olen hidas lukija. Kirjassa oli mukavasti romantiikkaa, jännitystä ja vauhtia, eikä tippaakaan tylsyyttä = mainio lohtukirja tilanteeseen kuin tilanteeseen! ;) Ainoat miinukset annan siitä, kun jossain vaiheessa hieman ärsytti Jacindan jatkuva jahkailu ollakko vai eikö olla -tyyliin, kun ei siitä meinannut loppua tulla. (Eikä se sopinut oikein yksiin hänen itsenäiseksi kuvatun luonteensa kanssa...)

Tämä kirja oli muuten kirjoitettu preesensissä, mikä hieman häiritsi, kun on tottunut lukemaan paljon imperfektissä kulkevia kirjoja. Preesens-lukemisesta tulee jotenkin hengästynyt olo, ihan kuin tarvitsisi lukea nopeammin. (Ehkä siksi luin kirjan niin nopeasti?) Toisaalta esim. luonnon kuvailu sopii jotenkin hyvin preesensiin ja tässä kirjassa oli paikoitellen hyvin kaunista kerrontaa, joka miellyttää tällaista kaltaistani herkkää tyyppiä...

Tämä Liekki on muuten trilogian aloitus, joten jään janoten odottamaan jo seuraavaa osaa. Kirjan tapahtumat jäivätkin niin pahasti ja koukuttavasti kesken, että odotusaika tulee varmaan tuntumaan pitkältä. Ja lopuksi vielä todettakoon, että tämän kirjan romantiikka oli aika suloista ja itkuakin tuli vähän väännettyä. Silti tästä kirjasta jäi sellainen toiveikas ja positiivinen olo (toisin kuin siitä jo mainitsemastani Lucianista)!

Edit 18.5.16: Kustantaja jätti sarjan suomentamisen kesken. Englanniksi sarja löytyy nimellä Firelight ja ainakin täällä pk-seudulla sarja löytyy kokonaisuudessaan kirjastosta!

Näyte sivulta 20:

    "Hänen musta t-paitansa on liimautunut leveään rintakehään.
Luolan hämärässä hänen hiuksensa näyttävät melkein mustilta.
Hänen silmänsä vetävät katseeni puoleensa. Tummien paksujen
kulmien alta ne tarkkailevat minua herkeämättä, tutkivat minua
joka puolelta. Yritän kuvitella miltä näytän. Selkäni takana su-
pussa olevat, olkapäiden yli kurkistavat siivet. Kapeat raajat, jotka
tuntuvat hämärässäkin hohkaavan kullankeltaista valoa. Kapei-
den kasvojeni korostuneet piirteet. Nenäni harjanteet. Korkealle
kaartuvat kulmani ja lohikäärmeensilmäni, kaksi mustaa viiltoa
siinä missä ihmisellä on pupillit."

Jordan, Sophie: Liekki
(Firelight, 2010)
Nemo, 2011, 286 sivua, ISBN 978-952-240-113-7
Suomentanut Lotta Heikkeri

 Liekki-trilogia:

1. Liekki (Firelight)
2. Vanish
3. Hidden

Kirjailijan kotisivut osasivat kertoa lisäksi, että Jordan on kirjoittanut myös historiallisia rakkausromaaneja ja kauhuromantiikkaa salanimellä Sharie Kohler!

Lisätietoa: kirja Nemon sivuilla ja kirjailijan kotisivut

tiistai 24. tammikuuta 2012

Isabel Abedi: Lucian

Olen jäänyt koukkuun näihin nuorten fantasiakirjoihin, jotka sisältävät yliluonnollista romantiikkaa. Tästä Isabel Abedin Lucianista en ollut kuullut mitään erityisen mairittelevaa, mutta pakkohan se oli testata itse. Abedi esittelee meille taas uuden idean siitä, että minkälainen olento se yliluonnollisen romanttisen suhteen toinen osapuoli voikaan olla. (Idealtaan tämä muistutti ehkä eniten Fitzpatrickin Langennutta Enkeliä.)

Kirjan päähenkilö on 16-vuotias Rebecca, joka näkee eräänä yönä talonsa ulkopuolella salaperäisen muukalaisen tuijottamassa. Muukalainen on poika nimeltä Lucian, johon Rebecca tuntuu törmäävän jatkuvasti. Ihan kuin jokin voima vetäisi heitä toistensa läheisyyteen ja vastaavasti erossaolo tuntuu kummankin fyysisenä kipuna. Lucianilla on salaisuus: hän ei tiedä kuka on ja mistä tulee. Karmivammaksi asian tekee se, että Lucian näkee Rebeccaa koskevia todentuntuisia unia. Osa unista on paloja menneisyydestä, osa tapahtumia tulevaisuudesta.

Tämän kirjan ainoa huono puoli oli sen sivumäärä, joka oli aivan liian suuri. Paikoitellen tuntui lukiessa siltä, että tarinaa oli väkisin pitkitetty, jolloin juonen intensiteetti ja mielenkiinto kärsi. Lukeminen oli suoraan sanoen tylsää välillä. Kirjan parasta antia oli Rebeccan ja Lucianin väliset kohtaukset, joten en ymmärrä miksi kirjailija oli käyttänyt niin paljon sivuja esim. Rebeccan perhe-elämän kuvaamiseen. Olisi vain keskittynyt siihen romanttiseen puoleen enemmän...

Vaikkakin kirja ei yltänyt romantiikan kuvailun kauneudessa ja herkkyydessä esim. Houkutuksen tai Väristyksen tasolle, niin se onnistui silti säväyttämään, kun kirja muuten oli vähän tylsä. Pienen huvittuneen hymähdyksen minussa aiheutti eräs kirjan kohtaus, joka oli kuin suoraan jostain romantiikan abc-opuksesta: pari selvittelee ensin välejään riitaisasti, kunnes he antavat tunteilleen vallan ja ajautuvat intohimoiseen suudelmaan... ;)

Minulle oli mielenkiintoinen yllätys se, kun tajusin, että alkuperäisteos onkin saksalainen eikä amerikkalainen, kuten olin automaattisesti olettanut. Koulussa pitkän saksan lukeneena en voinut olla kuvittelematta aina välillä, että miltä jokin kohtaus olisi kuulostanut saksankielisenä. (Jos kirja ei olisi ollut näin pitkä, olisin varmaankin lukenut sen uudelleen saksaksi harjoittelumielessä.)

Kirja parani loppua kohden huomattavasti ja muuttui jopa jännittäväksi. (Loppupuolella oli muuten yksi vaihe, jossa tarina eteni pelkästään sähköpostiviestittelyn muodossa, mikä oli oikein piristävä tehokeino.) Lucianin loppu jätti minuun ristiriitaisen olon: toisaalta se oli tarinallisesti juuri oikea lopetus kirjalle, mutta henkilökohtaisesti se jätti minut kamalan surulliseksi. Kaiken kaikkiaan lukukokemuksesta jäi sellainen olo, että ihan jees, mutta ei sen enempää. Vaikka yliluonnollisen romantiikan osalta sain mitä odotinkin, niin tuskin tulen tätä kirjaa enää uudestaan lukemaan. Ei voi kuin harmitella, että olisipa se ollut vähän tiivistetympi ja lyhyempi.

Näyte sivulta 43:

    "Kuka tuo on?" työtoverini kuiskasi. "Kutsuvieraalta hän ei aina-
kaan näytä. Onpa rähjäinen ilmestys." Tyttö tirskahti. "Mutta jol-
lain lailla seksikäs myös. Kuinkahan hän on päässyt tänne?"
    Aioin vastata jotakin, mutta sanat juuttuivat kurkkuuni.
    Poika oli hoikka, melkein laiha, mutta kissamaisella tavalla. Hä-
nen sysimustat hiuksensa olivat hieman pörrössä, kasvonpiirteet
kulmikkaat. Hänellä oli yllään musta villapusero, jossa oli reikä va-
semman kyynärpään kohdalla, ja kauhtuneet farkut, jotka yltivät
hädin tuskin lantiolle. Mutta rähjäinen hän ei kyllä ollut.
    Hän näytti vieraalta. Erilaiselta."

Abedi, Isabel: Lucian
(LUCIAN, 2009)
Otava, 2010, 573 sivua, ISBN 978-951-1-24545-2
Suomentanut Tiina Hakala


Lisätietoa: kirja Otavan sivuilla, kirjailijasta Wikipediassa (saksaksi) ja kirjailijan kotisivut (saksaksi)


maanantai 23. tammikuuta 2012

Science fiction -haaste

En ole osallistunut vielä yhteenkään lukuhaasteeseen. Mielenkiintoisia haasteita olisi toki ollut tarjolla, mutta ajanpuutteen vuoksi ei ole tuntunut järkevältä eikä mielekkäältä tarttua niihin. (Esim. kirjallinen maailmanvalloitus kiehtoo kovasti, mutta minulla on niin paljon amerikkalaisia ja suomalaisia kirjoja lukujonossa tällä hetkellä, etten halua käyttää aikaani maailmanvalloitukseen. Mutta ehkä myöhemmin...)

Nyt kuitenkin löytyi haaste, johon minun on ihan pakko osallistua! :) Kyseessä on tällainen Taikakirjaimet-blogin Raijan esittelemä scifi-haaste. Koska scifiä tulee muutenkin luettua ja tämä haaste vaatii vain 12 kirjan lukemisen vuodessa, niin se tuntui juuri sopivalta haasteelta minulle!

Haasteen tavoitteena on siis lukea tämän vuoden 2012 aikana yksi kirja 12 eri kategoriasta. Joihinkin kategorioihin oli haastavaa löytää ehdokas ja toisaalta moni valitsemani kirja olisi sopinut useampaankin kategoriaan. Periaatteenani oli löytää vain sellaisia kirjailijoita, joita en ole aikaisemmin lukenut. Lisäksi pyrin hyödyntämään jo lukulistoiltani löytyviä kirjoja. (Kauheeta tehokkuusajattelua, myönnän...) Mutta näillä nyt siis mennään:

1. Nuorille suunnattu science fiction

     Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla

2. Aikuisten science fiction

     Margaret Atwood: Oryx ja Crake

3. Hugo-voittaja

     Frank Herbert: Dyyni

4. Science fiction -klassikko - julkaistu -1950

     Charlotte Perkins Gilman: Herland (1915)

5. Science fiction -moderni klassikko - 1951-1992

     Dan Simmons: Hyperion (1989)

6. Steampunk

     Philip Reeve: Kävelevät koneet

7. Robotit / Kyborgit / Androidit

     Mary E. Pearson: Kuka on Jenna Fox?

8. Avaruusalukset / Alienit

     Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa (avaruusalukset)

9. Aikamatkustus / Vaihtoehtohistoria / Rinnakkaisuniversumi

     Isaac Asimov: Ikuisuuden loppu (aikamatkustus)

10. Apokalyptinen / Dystopia / Utopia
  
       Suzanne Collins: Nälkäpeli (dystopia)

11. Kyberpunk
  
       William Gibson: Neurovelho

12. Hullu tiedemies / Geneettiset kokeilut / Ympäristökatastrofit
  
       Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja herra Hyde

Tulen perustamaan haasteelle oman välilehden, jossa sitten näkyy haasteen eteneminen. Toivon mukaan. ;)

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Kevään lukusuunnitelmia

Syksystä jotain oppineena tiedän, että kovin tarkkaa lukusuunnitelmaa minun on turha tehdä, kun en siinä kuitenkaan tule pysymään. Aina kävelee vastaan kaikenlaisia kirjahoukutuksia, jotka sitten kiilaavat lukujonon etupäähän. ;) Plus se karu fakta, että en koskaan ehdi lukemaan niin paljon kuin haluaisin. =/

Tässä kuitenkin vähän aihepiireittäin ryhmiteltynä, että ketkä kirjailijat minua tällä hetkellä eniten kiinnostaa ja keiden teoksia todennäköisimmin tulen lähiaikoina lukemaan.

vampyyrit

Vampyyreille olen menettänyt sydämeni täysin, joten taatusti tulen lukemaan esim. L J. Smithin Vampyyripäiväkirjoja, Harrisin Sookie Stackhouse -kirjoja ja tutustuisin mieluusti myös J. R. Wardin Mustan tikarin veljeskuntaan.

nuorten fantasia- ja scifi

Rakastan näitä nuorille suunnattuja fantasia- ja scifitarinoita, jotka ovat yleensä vielä suloisella romantiikalla maustettuja. Kertakaikkisen ihanaa luettavaa! Haluan jatkaa vanhojen tuttujen lukemista, kuten Maggie Stiefvater, Becca Fitzpatrick, Maria Turtschaninoff ja Ally Condie. Näihin kirjailijoihin haluaisin tutustua: Suzanne Collins, Melissa Marr, Kiersten White, Kat Falls, Alyson Noel ja Veera Laitinen. Erityisellä mielenkiinnolla odotan näitä uutukaisia: Laura Lähteenmäen Northend, Veronica Rossin Paljaan taivaan alla ja Beth Revisin Across the Universe.

scifi

Ursula K. Le Guinin lukemisen polkaisinkin jo käyntiin ja varmasti tulen jatkamaan Hainilaiseen sarjaan tutustumista. Myös Margaret Atwoodiin tutustuminen on ollut pitkään aikomuksena.

fantasia

George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarja kiinnostaa erittäin paljon varsinkin nyt, kun siihen perustuva tv-sarja alkoi TV2:lla!

jännitys ja kauhu

Tällä hetkellä eniten kiinnostaa John Ajvide Lindqvist, jonka yhden kirjan aloitinkin jo ja hyvältä vaikuttaa! :) Myös Guillermo del Toro & Chuck Hogan -kaksikon Vitsaus-trilogiaa olisi mukava jatkaa. Kotimaisista kirjailijoista kiinnostaa Mia Vänskä.

romantiikka

Haluaisin lukea kaikki Jane Austenin kirjat yhtenä pötkönä. Samaan syssyyn voisi vetää sitten nämä: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit sekä Järki ja tunteet ja merihirviöt... Tosin taitavat kuulua tuonne kauhun puolelle. ;)

Tässähän näitä. Huomasin juuri, että listassa ei ole yhtään ns. tavallista kaunokirjallisuutta ja realistisia kirjoja, mutta kyllä niitäkin tulee välillä luettua, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Ehkä tämä luetteloni kertoo jotain jokseenkin eskapistisia piirteitä saavasta lukutyylistäni... ;)

Kommentteja? :)

tiistai 17. tammikuuta 2012

Ursula K. Le Guin: Rocannonin maailma - Hain-sarja 1

Vaikka olenkin lukenut fantasiaa ja scifiä aika paljon, on Ursula K. Le Guin mennyt minulta totaalisen ohi. Oli siis korkea aika korjata tämä aukko sivistyksessäni ja aloittaa ko. kirjailijan tuotantoon tutustuminen. Minulle on tärkeää lukea kirjoja järjestyksessä, joten luonnollisin valinta ensimmäiseksi kirjaksi oli tämä Le Guinin esikoisteos Rocannonin maailma. Se aloittaa Hainilaiseksi sarjaksi kutsutun tieteissarjan, jonka kirjat toimivat ilmeisesti myös yksittäin luettuina ongelmitta.

Lyhyesti sanottuna Rocannonin maailma kertoo kaukaisesta planeetasta, jonne matkustaa mies nimeltä Rocannon. Hän on niin kutsutun Liiton tiedemies ja etnografisen tutkimuksen johtaja. Rocannon saapuu planeetalle aikomuksenaan saada lisätietoa planeetan alkuperäisestä väestöstä, johon kuuluu ihmisen kaltaisia olentoja kuten pienikokoiset gdemiarit ("luolaihmiset") ja telepatiataitoiset fiiat, sekä pitkänhuiskeat angyarit ("herrat") ja näiden palvelijat olgyiorit ("suorittajat"). Angyarit käyttävät liikkumiseensa tuuliratsuja, jotka ovat jonkinlaisia lentäviä kissaeläimiä ja vaikuttavat varsin omapäisiltä otuksilta.

Lukeminen tökki hieman ensimmäiset noin 30 sivua, kun en oikein päässyt tarinaan mukaan ja se vaikutti hieman sekavalta. (Kirja nimittäin alkaa ns. johdantokertomuksella, joka pohjaa varsinaisia tulevia kirjan tapahtumia.) Varsinainen tarina pääsee käyntiin, kun aggressiivinen vihollinen tuhoaa Rocannonin aluksen ja hänen tutkimusryhmäläisensä sen mukana. Rocannon liittoutuu muutaman alkuperäisväestöläisen kanssa ja lähtee kostoretkelle kohti vihollisen tukikohtaa...

Rocannonin maailma oli mielenkiintoinen sekoitus scifiä ja fantasiaa. Toisaalta tarinassa oli scifille hyvin tyypillisiä elementtejä (teknologiset vempaimet, avaruusalukset, ajassa matkustaminen jne.), mutta sitten myös ripaus fantasiaa seikkailuineen ja paikasta toiseen vaeltamisineen. Lukukokemus oli kiinnostava ja kirja hyvin helppolukuinen alun käynnistysvaikeuksista huolimatta (varmaan syy oli vain minussa). Koin, että kirjassa oli paljon kauniita ja oivaltavia asioita ja ilmauksia, joita en nyt osaa tämän tarkemmin selittää. ;)

Pidin tarinasta paljon, vaikka se olikin näennäisen yksinkertainen ja jotenkin tuttu (ryhmä erilaisia henkilöitä liittoutuu yhteistä vihollista vastaan ja matkalla sattuu kaikenlaisia vastoinkäymisiä). Pohjimmiltaan Rocannonin maailma kertoo ainakin itselleni siitä, kuinka pieni ja kenties yksinään merkityksetön yksilö tulee merkitykselliseksi joukossa, kun toimitaan yhdessä hyvyyden nimissä pahaa vastaan. Toki kirjassa vilisi muitakin tuttuja teemoja kuten erilaisuus, eriarvoisuus ja ennakkoluuloisuus.

Vaikka juoni jossain määrin kulki ennustusteni mukaisesti, pääsi Le Guin myös yllättämään positiivisella tavalla. Rocannonin maailmassa oli kaunis ja itselleni mieluinen lopetus. Olen kuullut, että nämä Hainilaisen sarjan kirjat vaikeutuvat luettavuudeltaan huomattavasti tämän jälkeen, mutta aion ehdottomasti tutustua niihinkin sekä tietysti Maameren tarinat -sarjaan! :)

Näyte sivulta 40:

      Pitkä päivä kului. Yötuuli puhalsi Rocannonin huoneen
ikkunoihin Hallanin linnan tornissa ja sai tulen lepattamaan
suuressa takassa. Kylmävuosi oli melkein ohi; tuulessa oli
kevään levottomuutta. Kun hän nosti päätään, hän haistoi
seinällä roikkuvien ruokokudelmien makean, raskaan tuok-
sun ja yön makean, raikkaan tuoksun metsissä ulkopuolel-
la. Hän puhui vielä kerran lähettimeen: "Rocannon täällä.
Tämä on Rocannon. Pystyttekö vastaamaan?" Hän kuun-
teli pitkään vastaanottimen hiljaisuutta ja yritti sitten vielä
kerran aluksen taajuudella: "Rocannon täällä..." Kun hän 
huomasi, miten hiljaa hän puhui, lähes kuiskaten, hän lo-
petti ja sulki laitteen. He olivat kuolleet, kaikki neljätoista,
hänen kumppaninsa ja ystävänsä.

Le Guin, Ursula K.: Rocannonin maailma
(Rocannon's World, 1966)
Avain, 2010, 180 sivua, ISBN 978-951-692-804-6
Suomentanut Jyrki Iivonen

Hain-sarja:

Rocannonin maailma
Maanpakolaisten planeetta
Harhakaupunki
Pimeyden vasen käsi
Maailma, vihreä metsä
Osattomien planeetta
Kahdesti haarautuva puu

Lisätietoa: kirjailija Wikipediassa, kirja kustantajan sivuilla
Arvosteluja: Helsingin Sanomat
Blogeissa: ainakin Kirjamielellä ja Taikakirjaimet