Kirjassa 17-vuotias tähystäjäneito Amaya, Sarmatian purjehtijoiden valtion ruorinaisen ja perämiehen tytär, lähetetään edustamaan maataan kuninkaallisiin hautajaisiin Khalkoksen saarelle. Arvoisa tähystäjäneito saa mukaansa kasapäin hienoja vaatteita Sarmatian mahtia korostamaan ja matroona Krasimiran esiliinakseen. Perillä Khalkoksen saarella Amaya saa lisäksi oppaakseen hovin yrmeän neuvonantajan Miroslavin, joka auttaa häntä tutustumaan Khalkoksen saareen ja sen asukkaisiin.
Pian Amayalle kuitenkin selviää, että hautajaiset eivät olekaan todellinen syy hänen lähettämiselleen Khalkokselle, vaan karmea suunnitelma on punottu hänen varalleen. Lisäksi Amayalle alkaa valjeta, että mikään ei ole sitä miltä aluksi näyttää, ei edes tylsä ja jäykkämielinen Miroslav.
Anneli Kanto ja Terhi Rannela olivat kumpikin minulle ennestään tuntemattomia kirjailijoita, joten en yhtään tiennyt minkä tyylinen kirja olisi luvassa. Ensivaikutelma kirjasta oli, että onpa tosi kaunis kansi ja voi harmi, kun on niin lyhyt kirja. Minulla ei ole tästä Tähystäjäneidosta mitään negatiivista sanottavaa, se osui ja upposi minuun yksinkertaisesti ihan täysillä. Kirja oli kuin ihana raikas tuulahdus, joka jäi mieleen pitkäksi aikaa!
Kirjan parasta antia oli sen huumori ja hyväntuulisuus. Lukiessa huomasin hymyileväni ja hymähteleväni paljon (mm. kaksimielisyyksille sekä kivoille sanonnoille ja sananlaskuille). Kerronta oli eläväistä ja eteni reippaasti. Tähystäjäneito olikin varsin helppolukuinen vähättelemättä yhtään sen tarinaa. Juoni pääsi yllättämään ainakin itseni monta kertaa ja tarina imaisi heti mukaansa kiinnostavuutensa takia. Kaiken keveyden alla käsiteltiin myös vakavampiakin teemoja. (Siitä tulikin mieleeni, että vaikka kirja on suunnattu nuorille, siinä oli paikoitellen aika "rohkeita" juttuja ja jo yllä mainittuja kaksimielisyyksiä, jotka sopivat kyllä omaan makuuni, mutta ihmettelin että sopivatko ihan nuorille lukijoille kuitenkaan.)
Kirjassa oli myös hieman romantiikkaa, mutta se ei ollut mitenkään pääosassa eikä liian siirappista, mikä oli kivaa vaihtelua. Kirja jäi oikein kutkuttavaan kohtaan, joten jään suurella mielenkiinnolla odottelemaan jatkoa. Ja jos en ole vielä kehunut tarpeeksi, niin lisätään vielä tämä: kirjassa oli mukavan lyhyet luvut, joten se oli helppo jättää kesken, jos tarve vaati ja lisäksi luvut olivat nimettyjä, mistä pidän aina!
Tähdet: 5 (!)
Muok. 27.10.2017: Luin kirjan uudelleen viiden vuoden tauon jälkeen ja kyllä vain upposi yhtä hyvin kuin viime kerrallakin! Sittemmin olen ottanut mukaan arvosteluihin myös tähtiluokituksen ja pitkään mietin annanko Tähystäjäneidolle 4,5 vai 5. Täydet pamahti!
Näyte sivuilta 12-13:
"Amaya seurasi matroonaa heidän yhteiseen hyt-
tiinsä kannen peräosaan. Krasimira viittasi laivatyt-
töä tuomaan hyttiin ämpärillisen seisonutta ja pahan-
hajuista vettä. Amaya nyrpisti nenäänsä ja Krasimira
huokasi.
- Muuta ei ole, hän sanoi, kastoi pyyhkeen veteen ja
ojensi Amayalle, joka kaipasi lämmintä, hyväntuoksuis-
ta kylpyä mutta alkoi puhdistaa itseään pyyhkeellä.
Oli kuin Krasimira olisi lukenut tytän ajatukset.
- Viikko ilman kylpyä, mikä kärsimys! hän huu-
dahti. - No, hölväämme yllesi ruusuvettä. Sitä paitsi
khalkkidit eivät pahasti perusta puhtaudesta. Muista
ettet ole huomaavinasi, jos he tuoksuvat... miten sen
nyt sanoisi, epäedulliselle.
- Siis haisevat pahalle, Amaya täsmensi.
- Sinun kannattaa varautua siihen, että juhla-
aterialla he saattavat laskea ilmaa. Sekä ylä- että ala-
päästään. Sitä pidetään kohteliaisuutena ja kiitoksena
herkullisesta tarjoilusta, Krasimira sanoi.
Amaya tirskahti.
- Pitääkö minunkin röyhtäillä ja piereskellä kii-
tokseksi ruuasta?
Krasimira mulkaisi tyttöä moittivasti."
Kanto, Anneli & Rannela, Terhi: Tähystäjäneito
Karisto, 2011, 237 sivua, ISBN 978-951-23-5450-4
Kuparisaari-trilogia:
1. Tähystäjäneito
2. Korkea puoliso
3. Kapinallinen
Lisätietoa: Kirja Kariston sivuilla, Kuparisaari-trilogian blogisivut, Anneli Kanto Wikipediassa ja Terhi Rannela Wikipediassa
Oli muuten mielenkiintoista huomata, kuinka eri mieltä kirjabloggarit tästä kirjasta voivatkaan olla ja miten erilaisiin asioihin ihmiset ylipäätään kiinnittävät lukiessa huomiota. :)
3 kommenttia:
Yleisesti ottaen tämä kirja on niittänyt tosiaan positiivista palautetta, en osaa sanoa miksi minulle jäi hampaan koloon niin ikävä tunnelma tästä.
Joo jännä juttu, mutta mielenkiintoista! Toki kaikkien ei pidäkään tykätä samoista kirjoista. Mutta voihan olla, että jossain eri mielentilassa joskus tulevaisuudessa tykkäisitkin tästä kirjasta. :)
Ainakin itse olen huomannut vaihtelua lukumielentilassani eli joskus lukufiilis on vain totaalisen väärä jollekin kirjalle eikä kirja silloin pääse oikein oikeuksiinsa. (Tai ennakkokäsitykset ja toisten lukijoiden hypetykset voivat pilata hyvänkin kirjan.)
Hypetyksen takia minä ainakin välttelen tiettyjä kirjoja, kuten Pottereiden kanssa kävi. Luin ekan vasta kun kolmas oli jo ilmestynyt - silloinkin siskon suosittelemana.
Lähetä kommentti