Kiersten White: Paranormaali - Paranormaali 1

Allekirjoittaneella oli alkuvuodesta oikea paranormaalin romantiikan putki! (Aivoni suorastaan huusivat vaihtelua kuivahkoista tenttikirjoista...) Tähän tarpeeseen löytyi helpotusta näistä nuorten fantasiakirjoista: Paranormaali, Surunsyöjät ja Punaiset tulppaanit! Kyseiset kirjat ajoivat hyvin asiansa aivokarkkina, mutta vähän sellainen teiniangstiyliannostus kyllä tuli viimeistään kolmannen kirjan kohdalla... :D

Mutta asiaan... Aloitan ylivoimaisesti parhaimmasta ja raikkaimmasta uudesta tuttavuudesta, nimittäin Kiersten Whiten esikoiskirjasta Paranormaali. Paranormaali kertoo 16-vuotiaasta Eviestä, joka asuu KPHV:n (Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston) keskuksessa ja tekee samalla töitä kyseiselle virastolle. Evien erikoiskykynä on nimittäin nähdä paranormaalien olentojen lumouksen läpi ja Evien päivät kuluvatkin kaikenlaisia paranormaaleja etsiessä ja vangitessa apunaan etälamautin nimeltä Ella. ;) Eräänä päivänä KPHV:n keskukseen murtautuu salaperäinen "Vesipoika" Lend. KPHV vangitsee Lendin kuulusteluja varten ja kaikki oppivat pian, että Lend on jonkinlainen muodonmuuttaja, joka pystyy omaksumaan kenen tahansa ulkomuodon aina puheääntä myöten. Mutta sitten KPHV:ssa huomataan, ettei vesipoika ole heidän ainut ongelmansa, vaan joku tappaa kylmäverisesti paranormaaleja olentoja.

Myös Eviellä on omat ongelmansa hänen kamppaillessaan aikamoisten identiteettikriisien kanssa. Hänen lapsuutensa on osin hämärän peitossa ja rikkonainen. Koska Evie on viimeiset kahdeksan vuotta ollut sidottuna KPHV:lle työskentelyyn (KPHV on suorastaan kuin perhe hänelle), hän on jäänyt paitsi kaikesta normaalista teinityttöjen elämään kuuluvasta. Evie huomaa itsessään uuden pelottavan ominaisuuden, joka saa hänet kyseenalaistamaan oman normaaliutensa. Yksinäisyydessään ja turhautuneisuudessaan hän kokee Lendin seuran kiinnostavana ja piristävänä ja huomaa pian uteliaan kiinnostuksensa poikaa kohtaan muuttuneen joksikin syvemmäksi...

Kirjassa esiintyi ilahduttavan paljon erilaisia yliluonnollisia otuksia nykyään jo suorastaan tavallisilta tuntuvien vampyyrien ja ihmissusien lisäksi. Nykytrendiä vampyyristä romanttisena ja seksikkään jumalaisena yliolentona ravisuteltiin kirjassa ihan kiitettävästi. Minusta kirjan keijut olivat mielenkiintoisia tyyppejä, vaikka ne kuvattiinkin varsin epäluotettavina, itsekkäinä ja vähän pelottavinakin olentoina. Evien entinen keijupoikaystävä Reth toimi tästä hyvänä esimerkkinä ahdistellessaan Evietä vähän väliä. Minusta Reth oli jotenkin lumoava tyyppi (yksi lemppareistani!) kyseenalaiselta vaikuttavasta käytöksestään huolimatta. Jaksan kuitenkin uskoa, ettei hän voi olla oikeasti niin paha kuin Evie kirjassa luulee. Toivon, että jatko-osissa on lisää Rethistä keijuista... ;)

Pidin kirjan henkilöhahmoista paljon. Evien lisäksi myös sivuhenkilöissä oli paljon kiinnostavia persoonia, kuten Evien paras ystävä merenneito Alisha ja viraston pomo ja Evien "äidinkorvike" Raquel. Kirjan ehdottomasti parasta antia olivat sen viihdyttävyys ja ihanan valloittavan kevyt huumori! Esimerkkinä tästä Raquelin kymmenet erityyppiset huokaukset ja hauskasti kieli poskella nimetyt kappaleet (kuten "Oih, pure minua"), jotka tosin toimivat ehkä englanniksi herkullisemmin.

Paranormaalin tarina oli mielenkiintoinen ja koukuttava, vaikkakin on myönnettävä, että juoni oli paikoitellen todella arvattava. Kirjan nopeatempoisuus teki lukemisesta kevyttä, mutta välillä tuntui, että vauhti oli omaan makuuni ehkä liiankin nopea. Myös "teinimeininki" paistoi paikoin vähän liikaa, mutta jo yllä mainitsemani huumori pelasti paljon. Ehdoton plussa myös siitä, että kirjassa oli juuri sopivan tyylikkäästi romantiikkaa menemättä yhtään överiksi.

Vähän sellainen kevyt olo tästä jäi, mutta tällaisia viihdyttäviä aivot narikkaan -kirjoja kyllä kaipaa aina silloin tällöin luettavakseen! :) Tarina jätti mukavasti joitakin kysymyksiä vielä avoimeksi, joten jatko-osiin on ehdottomasti tutustuttava! :)

Näyte sivulta 7 (kirjan alku):

"Hetkinen - mitä sinä - Sinähän haukottelit!" Vampyyri oli nostanut käsivartensa pään yläpuolelle klassiseen Dracula-asentoon, mutta nyt ne valahtivat alas kylkien viereen. Hän veti häikäisevän valkoiset kulmahampaansa takaisin piiloon huultensa taakse. "Mitä, eikö uhkaava kuolema ole sinusta tarpeeksi jännittävää?"
    "Äh, älä viitsi murjottaa. Mutta voi taivas tuota taaksepäin sliipattua tukkaa. Mikä klisee! Ja kalpea iho ja musta viitta, huh. Mistä sinä olet ylipäätään saanut tuon kaavun, naamiaispukuliikkeestäkö?"
    Hän suoristautui täyteen pituuteensa ja mulkoili minua jäätävästi. "Minä aion imeä hengen sinun kauniista valkoisesta kaulastasi."
    Huokaisin. Inhoan vampyyrikeikkoja.

White, Kiersten: Paranormaali

(Paranormalcy, 2010)

Gummerus, 2011, 342 sivua, ISBN 978-951-20-8595-8

Suomentanut Terhi Leskinen   

Paranormaali-sarja:

1. Paranormaali (Paranormalcy)
2. Yliluonnollisesti (Supernaturally)
3. Loputtomasti (Endlessly)

Lisätietoa: kirjailijan kotisivut, kirja Adlibriksessä
Blogeissa: mm. Katinkan kirjasto, Luettuja maailmoja, Kirjamielellä, Saraseenin maailma