Lyhyesti sanottuna Rocannonin maailma kertoo kaukaisesta planeetasta, jonne matkustaa mies nimeltä Rocannon. Hän on niin kutsutun Liiton tiedemies ja etnografisen tutkimuksen johtaja. Rocannon saapuu planeetalle aikomuksenaan saada lisätietoa planeetan alkuperäisestä väestöstä, johon kuuluu ihmisen kaltaisia olentoja kuten pienikokoiset gdemiarit ("luolaihmiset") ja telepatiataitoiset fiiat, sekä pitkänhuiskeat angyarit ("herrat") ja näiden palvelijat olgyiorit ("suorittajat"). Angyarit käyttävät liikkumiseensa tuuliratsuja, jotka ovat jonkinlaisia lentäviä kissaeläimiä ja vaikuttavat varsin omapäisiltä otuksilta.
Lukeminen tökki hieman ensimmäiset noin 30 sivua, kun en oikein päässyt tarinaan mukaan ja se vaikutti hieman sekavalta. (Kirja nimittäin alkaa ns. johdantokertomuksella, joka pohjaa varsinaisia tulevia kirjan tapahtumia.) Varsinainen tarina pääsee käyntiin, kun aggressiivinen vihollinen tuhoaa Rocannonin aluksen ja hänen tutkimusryhmäläisensä sen mukana. Rocannon liittoutuu muutaman alkuperäisväestöläisen kanssa ja lähtee kostoretkelle kohti vihollisen tukikohtaa...
Rocannonin maailma oli mielenkiintoinen sekoitus scifiä ja fantasiaa. Toisaalta tarinassa oli scifille hyvin tyypillisiä elementtejä (teknologiset vempaimet, avaruusalukset, ajassa matkustaminen jne.), mutta sitten myös ripaus fantasiaa seikkailuineen ja paikasta toiseen vaeltamisineen. Lukukokemus oli kiinnostava ja kirja hyvin helppolukuinen alun käynnistysvaikeuksista huolimatta (varmaan syy oli vain minussa). Koin, että kirjassa oli paljon kauniita ja oivaltavia asioita ja ilmauksia, joita en nyt osaa tämän tarkemmin selittää. ;)
Pidin tarinasta paljon, vaikka se olikin näennäisen yksinkertainen ja jotenkin tuttu (ryhmä erilaisia henkilöitä liittoutuu yhteistä vihollista vastaan ja matkalla sattuu kaikenlaisia vastoinkäymisiä). Pohjimmiltaan Rocannonin maailma kertoo ainakin itselleni siitä, kuinka pieni ja kenties yksinään merkityksetön yksilö tulee merkitykselliseksi joukossa, kun toimitaan yhdessä hyvyyden nimissä pahaa vastaan. Toki kirjassa vilisi muitakin tuttuja teemoja kuten erilaisuus, eriarvoisuus ja ennakkoluuloisuus.
Vaikka juoni jossain määrin kulki ennustusteni mukaisesti, pääsi Le Guin myös yllättämään positiivisella tavalla. Rocannonin maailmassa oli kaunis ja itselleni mieluinen lopetus. Olen kuullut, että nämä Hainilaisen sarjan kirjat vaikeutuvat luettavuudeltaan huomattavasti tämän jälkeen, mutta aion ehdottomasti tutustua niihinkin sekä tietysti Maameren tarinat -sarjaan! :)
Näyte sivulta 40:
Pitkä päivä kului. Yötuuli puhalsi Rocannonin huoneen
ikkunoihin Hallanin linnan tornissa ja sai tulen lepattamaan
suuressa takassa. Kylmävuosi oli melkein ohi; tuulessa oli
kevään levottomuutta. Kun hän nosti päätään, hän haistoi
seinällä roikkuvien ruokokudelmien makean, raskaan tuok-
sun ja yön makean, raikkaan tuoksun metsissä ulkopuolel-
la. Hän puhui vielä kerran lähettimeen: "Rocannon täällä.
Tämä on Rocannon. Pystyttekö vastaamaan?" Hän kuun-
teli pitkään vastaanottimen hiljaisuutta ja yritti sitten vielä
kerran aluksen taajuudella: "Rocannon täällä..." Kun hän
huomasi, miten hiljaa hän puhui, lähes kuiskaten, hän lo-
petti ja sulki laitteen. He olivat kuolleet, kaikki neljätoista,
hänen kumppaninsa ja ystävänsä.
Le Guin, Ursula K.: Rocannonin maailma
(Rocannon's World, 1966)
Avain, 2010, 180 sivua, ISBN 978-951-692-804-6
Suomentanut Jyrki Iivonen
Hain-sarja:
Rocannonin maailma
Maanpakolaisten planeetta
Harhakaupunki
Harhakaupunki
Pimeyden vasen käsi
Maailma, vihreä metsä
Osattomien planeetta
Kahdesti haarautuva puu
Arvosteluja: Helsingin Sanomat
Blogeissa: ainakin Kirjamielellä ja Taikakirjaimet
5 kommenttia:
Mukavaa, että luit tämä kirjan! :) Seuraava osa on mun mielestä vielä parempi, eikä yhtään vaikeampi kuin tämäkään. Tässä alkuvuodesta ilmestyy muuten sarjan kolmas osa suomeksi nimellä Harhakaupunki.
Pimeyden vasi käsi on minusta aivan mahtava. Se on jo vähän monimutkaisempi, mutta ei mitenkään hankala sekään. Aion lukea nyt kaikki kirjat järjestyksessä, sillä kaksi viimeistä on minulta näistä vielä lukematta. :)
Juu olen itsekin iloinen, että luin kirjan! :)
Ahaa, minun täytyykin sitten korjata tuohon listaan oikea järjestys eli Harhakaupunki tuleekin Maanpakolaisten planeetan jälkeen?
Ärsyttävää, että eivät ole suomentaneet järjestyksessä noita kirjoja. Täytyy yrittää etsiä jostakin oikea järjestys, koska tuo Wikipedian antama on sitten väärä. Risingshadowssakin oli suomenkielinen julkaisujärjestys, joten siitäkään ei ollut mitään apua.
Joo, Wikipediassa eivät ole vielä lisänneet sitä vasta tulossa olevaa suomennosta siihen mukaan. Mutta juu Harhakaupunki on kolmonen. :) Sitten siitä sarjasta puuttuukin enää vain tuo -95 kirjoitettu Four Ways to Forgiveness, mutta saa nähdä suomennetaanko sitä ikinä... Wsoy julkaisi näitä aikaisemmin ja nyt BT/Avain on jiulkaissut nämä uusimmat. :)
Minusta Le Guinin varhaisimmat 70-80-lukujen käännökset ovat juuri niitä tunnustettuja edelläkävijäklassikkoja (Pimeyden vasen käsi, Maailma vihreä metsä ja Osattomien planeetta), joilla kirjailija on itsensä nostanut arvostukseen. Tämä on _oletettavasti_ syy miksi ne on käännetty aikoinaan (ensin).
Four Ways to Forgiveness on kokoelma yhteenlinkittyviä novelleja, mutta toivon, ettei se estä kirjan suomentamista. Sen jälkeenkin kirjailijalta löytyisi vielä kääntämättömiä teoksia :)
Raija, kiitos näistä tiedoista! Mietinkin tuon Rocannonin maailman kohdalla, että ei se nyt _niin_ ihmeellinen ollut, kuin minkä kuvan olin saanut Le Guinista jonkin sortin edelläkävijänä. Mutta tuo selvityksesi tosiaan selittänee asian. :)
Lähetä kommentti