Stephenie Meyer: Houkutus - kuvitettu opas vampyyrisaagaan

Suhtaudun yleensä hyvin ennakkoluuloisesti kaikenlaisiin sarjojen "oheistuotteisiin", pidän niitä turhina ja rahan kiilto silmissä tehtyinä. Siksi epäilin saanko luettua tätä Stephenie Meyerin opasteosta ollenkaan. No, kauanhan siinä meni, enkä ole pitkään aikaan haukotellut näin paljon lukiessani. Suurin syy oli varmaan asenteessani, mutta uskon etten myöskään ole kirjan varsinaista kohderyhmää, vaikka kuinka saagasta pidänkin.

Houkutus - kuvitettu opas vampyyrisaagaan sisältää mm. Stephenie Meyerin haastattelun, vampyyri- ja susilaumojen esittelyn, poistettuja kohtauksia, fanien piirroksia, kirjoissa esiintyneiden autojen ja moottoripyörien esittelyn(!) ja sarjan tapahtumien aikajanan.

Minulle mielekkäintä lukemista oli esim. Meyerin haastattelu. Siinäkin kyllä ärsytti, että haastattelijana toimiva toinen kirjailija kertoi myös häiritsevän paljon itsestään, mikä tuntui hieman oudolta. (Ymmärrän toki, että halusivat tehdä haastattelusta enemmänkin kahden kirjailijan juttutuokion kuin jäykän haastattelun.) Eri maiden kirjojen kansien kuvat olivat myös mielenkiintoista nähdä. (Hauskasti näkyi kulttuurierot!) Kirjassa oli myös osio, jossa Meyer esitteli eri musiikkikappaleita, jotka hänen mielessään eri kohtauksiin liittyivät. Harmi, ettei minulla ollut aikaa kuunnella niitä kaikkia. (Puhumattakaan, että olisi itse kirjoja lukiessa soittanut taustalla asianomaisia kappaleita, se vasta olisi ollut jotain...)

Puuduttavinta itselleni oli eri vampyyrilaumojen jäsenten esittelyt. Aamunkoin lukemisesta on jo aikaa ja olen unohtanut suuren osan siinä esitellyistä uusista vampyyreista. Toisaalta nostan hattua, että Meyer on jaksanut miettiä henkilöhistoriat vähäpätöisimmillekin hahmoille, toisaalta se tuntui aikas turhalta. Henkilöesittelyjen perään oli myös koottu kyseisen henkilön "kuuluisia sitaatteja", jotka olivat paikoitellen niin keksimällä keksittyjä, että huh! (Tai sitaattien määrä meni överiksi, kuten Edwardin kohdalla.)

Yksi asia, mikä harmitti ihan vietävästi, oli kuvituksen laadun vaihtelu. Joukossa oli todella kauniita piirroksia ja valokuvia, mutta sitten myös käsittämättömän huonoja "välipiirroksia" tai täytekuvia. Ihan kuin olisi aika loppunut kesken. Kirjan muuten niin kaunis visuaalinen ilme kärsi tästä mielestäni jonkin verran. (Tarkemmin tutkailtuani huomasin, että kuvituksesta vastasikin noin viisi tai kuusi eri henkilöä, mikä selittää ns. yhtenäisen linjan puuttumisen.)

Koska luin orjallisesti alusta loppuun järjestyksessä sivu kerrallaan, sain lukea paljon toistoa. Tämä onkin hakuteos-/käsikirjatyylinen kirja eli sieltä täältä selailu olisi ollut järkevämpää. Toisaalta lukeminen oli helppoa ja kevyttä, kun oli mahdollisuus lukea useissa pätkissä juuri tuon hakuteos-rakenteen takia. Parhaiten kirja toiminnee saagan lukemisen ohella, jos haluaa välillä tarkistaa jonkun vampyyrin historian tms.

Näyte sivulta 76 (luvusta Vampyyrien historiaa):

       Vanhin pala vampyyrihistoriaa on tieto Romanian laumasta
(nimetty syntypaikkansa mukaan, josta alettiin myöhemmin 
käyttää nimeä Romania), joka oli kaikkein mahtavin lauma aina
400-luvulle eaa. asti. Heidän mahtavuutensa perustuu heidän
lukumääräänsä: romanialaiset olivat ensimmäinen todellinen 
lauma joka kasvoi tavallista kahta kolmea vampyyria suuremmaksi.
Heidän täytyi vampyyreille epätyypillisesti tehdä yhteistyötä 
menestyäkseen (lue ravinnon metsästämisestä tarkemmin luvusta 
Vampyyriksi muuttuminen), mutta heidän itsehillintänsä ylsi vain 
heidän laumatovereihinsa. Romanian lauma ei peitellyt 
olemassaoloaan vaan sekä saalisti että alisti ihmisiä valikoimatta. 
Romanialaiset joutuivat Volturien kukistamiksi 400-500 jaa.

Meyer, Stephenie: Houkutus - kuvitettu opas vampyyrisaagaan

(The Twilight Saga: The Official Illustrated Guide, 2011)

WSOY, 2011, 543 sivua, ISBN 978-951-0-37896-0

Suomentanut Pirkko Biström, Hilla Hautajoki, Tiina Ohinmaa, Pirjo Ruti ja Marlene Sanoukian

Lisätietoa: WSOY:n sivuilla, Risingshadow-sivustolla, Adlibris.comissa

Blogeissa: mm. Kirjamielellä

L. J. Smith: Sielunkumppani - Vampyyripäiväkirjat 2

L.J. Smithin Vampyyripäiväkirjojen toinen osa, Sielunkumppani, jatkaa suoraan siitä, mihin edellisessä osassa (Korpinmusta) jäätiin. Vampyyri Stefan on vaikeuksissa ja Elena puolustaa tätä sielunkumppaniaan oman maineensakin uhalla. Stefanin veli Damon puolestaan aiheuttaa lisäharmia ahdistelemalla Elenaa vaatimuksillaan saada tämä omakseen.

Tosiaan Sielunkumppani jatkui kirjaimellisesti samasta kohtauksesta, johon edellisessä osassa jäätiin, joten tarina pääsi heti nopeasti käyntiin. Juoni eteni vauhdikkaammin ja kielikin tuntui jotenkin kummalla tavalla erilaiselta. (Huomasin, että suomentaja on eri kuin Korpinmustassa, joten ehkä tämä vaikutti lukukokemukseen ainakin osittain.)

Eipä tästä paljoa enempää halua paljastaa, muuta kuin että oli oikein koukuttava, viihdyttävä ja jännittävä. Loppu oli lisäksi todella yllättävä ainakin itselleni ja olikin heti pakko vilkaista seuraavan osan alusta, että tulkitsinko varmasti tapahtumat oikein...


Näyte sivulta 10:

     "Miksei?" poika kuiskasi. "Mikset kokeilisi, Elena? Ole re-
hellinen. Eikö jokin osa sinusta halua sitä?" Hänen tummat
silmänsä olivat täynnä kiihkeää hehkua, joka naulitsi Elenan
paikoilleen ja esti häntä kääntämästä katsettaan pois. "Minä
voin herättää sinussa jotain sellaista, mikä on uinunut koko
ikäsi. Olet tarpeeksi vahva elämään pimeydessä, nauttimaan
siitä. Sinusta voisi tulla varjojen kuningatar. Mikset ottaisi sitä
voimaa vastaan, Elena? Anna minun auttaa sinua ottamaan
se."
     "Ei", Elena sanoi ja irrotti väkisin katseensa Damonista.

Smith, L. J.: Sielunkumppani (The Vampire Diaries: The Struggle, 1991)

Otava, 2011, 191 sivua, ISBN 978-951-1-25174-3

Suomentanut Pirkko Biström

Lisätietoa: kirjasta Otavan sivuilla ja Adlibriksessä, Vampyyripäiväkirjat-sarja Risingshadow-sivustolla, kirjailijan sivusto

Blogeissa: mm. Kirjamielellä, Kirjapinot

Maria Turtschaninoff: Arra

Heh, olin lukemassa ihan muita kirjoja tällä viikolla, kun Kirjamielellä-blogin Marjis muistutti minua tästä Arra-kirjasta. Hain sitten Arran kirjastosta, jäin vangiksi enkä malttanut laskea sitä käsistäni. Maria Turtschaninoffin Arra valittiin vuoden 2009 Finlandia Junior -ehdokkaaksi, ja nyt kirjan luettuani ymmärrän hyvin miksi.

Arra kertoo tytöstä nimeltä Arra, joka viettää lapsuutensa ei-toivottuna ja muille näkymättömänä hylkiönä. Mykkä Arra hakee lohtua luonnosta ja huomaa pian pystyvänsä kuulemaan maan, tuulen, veden ja tulen laulut. Arra uskoo, että hänet on tuomittu loppuiäkseen elämään kotiorjana vankeudessa siskonsa taloudessa, kun hän eräänä päivänä kohtaa ensimmäisen ihmisen, joka todella näkee hänet. Vähitellen Arra alkaa löytää itsestään voimaa ja kykyjä, joihin kukaan ei olisi uskonut hänen pystyvän, vähiten hän itse.

Ah, Arra on hyvin kirjoitettu ja äärimmäisen kaunis nuoren naisen kasvutarina. Sitä lukiessa tunsin rauhoittavan tuttuuden ja turvallisuuden tunteen. Arran tarina toi mieleeni lempisatuni Tuhkimon. Tuhkimomaisesti tästäkin tarinasta löytyy niin laiminlyöty tyttö, "paha äitipuoli", kuin prinssi ja puoli valtakuntaakin... :) (Toinen hahmo, joka välillä tuli mieleen jo nimenkin takia, oli Luolakarhun klaanin Ayla.)

Ensimmäistä kertaa elämässä huomasin myös ajattelevani, että onpa kirjan lauseet ihastuttavan täydellisiä! Ihmettelen sitä taitoa, jolla Turtschaninoff kuvailee asioita rikkaasti ja runsaasti, mutta silti niin yksinkertaisesti ja lyhyeasti. Lauseet olivat juuri oikean pituisia, eivät puuduttavan pitkiä (joka yleensä liitetään asioiden kuvailuun), eivätkä liian lyhyitä (joka myös voi olla ärsyttävää). Koska kyseessä on käännetty kirja, niin oman osansa kunniasta ansaitsee varmasti myös suomennoksen tehnyt Marja Kyrö.

Ainoa asia, josta en pitänyt, oli kirjan loppu. Siihen nähden kuinka pitkään loppukliimaksin tapahtumia pohjustettiin, kuitattiin sekä itse kliimaksi että erityisesti sen jälkeiset tapahtumat parilla vaivaisella sivulla ikäänkuin oikoen. Olisin toivonut kirjailijan nautiskelevan vähän pidempään tarinan lopetuksen kanssa ja pitkittävän sitä, jotta lukija olisi saanut ns. pehmeämmän laskun palulleen todellisuuteen.

Ehkä em. asian takia minulle jäi lukemisen jälkeen jotenkin haikea ja vähän surullinen olo. (Osin myös kirjan viimeisen lauseen takia.) Olin juuri tehnyt upean matkan Arran elämään ja naps, tuli viimeinen sivu ja viimeinen lause. Siinä sitten kökötin hölmistyneenä kotisohvan nurkassa, syvässä hiljaisuudessa. Istuin ja tuijotin vain eteeni pitkän aikaa makustellen kokemaani "lukumatkaa". Arra tulee varmasti jäämään mieleeni vielä useiksi päiviksi!

Näytteen valinta oli erityisen vaikeaa (paljon valinnanvaraa), mutta tässä yksi sivulta 22:

     "Onko äiti huomannut, että tyttö on hirvittävän hiljai-
nen?"
     "Sehän on vain hyvä tässä talossa", Joala vastasi.
     "Minä vain tarkoitan", jatkoi Urd ja veti syvät henkoset
piipusta ikään kuin vahvistuksekseen. "Että onko äiti kos-
kaan kuullut tytön sanovan sanaakaan?"
     Joala tuijotti hetken miestään ja sitten Arraa, joka tunsi
äidin katseen kriittisenä ja tuomitsevana. Äidin katseen,
josta hän oli unelmoinut ja jota hän oli kaivannut. Arra
käänsi kasvonsa ja yritti tekeytyä pieneksi ja näkymättö-
mäksi.

Turtschaninoff, Maria: Arra (Arra. Legender från Lavora, 2009)

Tammi, 2010, 256 sivua, ISBN 978-951-31-5693-0

Suomentanut Marja Kyrö

Lisätietoa: Tammen sivuilla, Risingshadow-sivustolla, Adlibriksessä

Arvosteluja: Savon sanomat, Keskisuomalainen

Blogeissa: Kirjamielellä

Tuolta Risingshadow-sivustolta selviää, että kirjailijalta ilmestyy suomeksi uusi kirja Helsingin alla 27.4.2012. Jään odottelemaan mielenkiinnolla... :)

L.J. Smith: Korpinmusta - Vampyyripäiväkirjat 1

L. J. Smithin nuorten kauhusarja Vampyyripäiväkirjat on tullut itselleni tutuksi tv-sarjan muodossa, joten nyt oli aika tutustua kirjasarjaan tv-sarjan takana. Taas tuli huomattua, että kirjoissa ja tv-sarjoissa eletään ihan omaa elämäänsä eli juonikuviot etenevät täysin eri linjoja ja henkilöhahmoja lisätään, poistetaan tai muutetaan. Yhteen tällaiseen muutokseen en millään tottunut: kirjassa päähenkilö Elena kuvataan vaaleana, sinisilmäisenä ja itserakkaana (ainakin aluksi), kun taas tv-sarjassa esiintyy sympaattinen ja suloinen tummaverikkö (Nina Dobrev).

Korpinmusta kertoo Elena Gilbertistä, koulun suosituimmasta tytöstä, joka on tottunut saamaan pojilta kaiken huomion. Eräänä päivänä kouluun saapuu uusi oppilas, salaperäinen muukalainen Stefan, joka suhtautuu Elenaan halveksuvan välinpitämättömästi. Sehän saa Elenan raivoihinsa ja yrittämään kaikkensa pojan huomion kiinnittämiseen. Stefan on saapunut Fell`s Churchin pikkukaupunkiin aloittaakseen elämänsä alusta monien pimeydessä ja yksinäisyydessä vietettyjen vuosien jälkeen. Hän haluaisi vain elää normaalia elämää ja sulautua joukkoon. Kaupungissa alkaa kuitenkin pian sattua verisiä hyökkäyksiä ja Stefan joutuu epäilyksen valoon. Samalla Elenan ahdistus kasvaa, kun outo varis tuntuu seuraavan häntä kaikkialle. Ja sitten kaupunkiin ilmestyy vielä yksi uusi muukalainen...

Kuuluakseen sarjaan nimeltä Vampyyripäiväkirjat, Korpinmustassa on yllättävän vähän varsinaisia päiväkirjaosuuksia. Pääasiassa kaikkitietävä kertoja kuvailee tapahtumia vuoroin Elenan ja vuoroin Stefanin näkökulmista. Onneksi näin, pelkkää Elenaa en olisi jaksanutkaan. Itselleni Stefanin näkökulmasta kirjoitetut pätkät olivat mielenkiintoisinta antia ja hänen menneisyydestään ja elämästään olisin mieluusti lukenut enemmänkin!

Elenan hahmo on ilmeisesti herättänyt ärtymystä useimmissa lukijoissa, mutta mielestäni hän ei ollutkaan niin yksiulotteinen ihminen kuin aluksi luulin. Kaikessa itsekkyydessään Elena toki ärsytti aluksi paljon, mutta ilmeisesti tämä itsekkyys liittyi pääasiassa hänen kouluminäänsä ja -rooliinsa. Kotioloissa perheen kesken Elena vaikuttaa suorastaan hyväsydämiseltä ja lämpimältä (esim. pikkusiskoaan kohtaan). Myöhemmin kirjassa ilmenee, että hän on kykenevä myös sääliin ja empatiaan. Ja rakastamiseen. Ei siis ihan läpimätä tyyppi kuitenkaan. ;)

Oli yllättävää huomata, että Korpinmusta on kirjoitettu jo vuonna 1991. Harmi, että elämme tällä hetkellä vampyyribuumin aikaa, sillä kirja olisi varmaan tehnyt suuremman vaikutuksen, jos se olisi ollut ensimmäinen lukemani vampyyrikirja. Tarina alkaa ehkä vähän hitaasti, mutta paranee loppua kohden. Kirja oli aika viihdyttävä ja onnistui jopa pelottamaan, kun esim. luki yksin yöllä hautausmaakohtausta. Se oli  helppolukuinen ja nopea eli mukavan kevyttä kamaa. :)...mutta loppui kuin seinään. Täytynee siis lukea myös seuraava osa eli Sielunkumppani. Kirjan kansi on muuten kaunis (nätti värimaailma) ja kuvan asetelma hauska, vaikka yleensä en pidäkään tällaisista kansista, joissa on näyttelijöiden kuvia. Tylsää. =p

Sarjaa on suomennettu nyt neljä osaa, viides tulossa ihan näillä hetkillä(?) ja seuraavat kaksi osaa keväällä 2012. Wikipedian mukaan sarja tulisi jatkumaan vielä osilla 8, 9 ja 10.

Näytteeksi pätkä Stefania: 
   
     "Stefan seisoi muinaisten tammien katveessa, ja lehtien läpi
kajastavat auringonsäteet valaisivat hänen kiharat hiuksensa.
Farkkuihin ja t-paitaan pukeutunut Stefan Salvatore näytti ai-
van tavalliselta lukiolaispojalta.
     Tavallinen hän ei kuitenkaan ollut.
     Stefan kävi ruokailemassa metsän siimeksessä, muiden
katseilta piilossa. Hän nuoli ikenensä ja huulensa huolellises-
ti, jotta niihin ei jäisi tahran tahraa. Hän ei halunnut ottaa
riskejä. Uskottavan peitetarinan ylläpitäminen olisi vaikeaa il-
man ylimääräisiä ongelmiakin." (s.12)

Tekijä: L. J. Smith
Teos: Korpinmusta
Alkuperäisteos: The Vampire Diaries: The Awakening (1991)
Sarja: Vampyyripäiväkirjat, 1. osa
Kustantaja: Otava
Painos: 1. painos, 2010
Suomennos: Joel Kontro (Poe-sitaatin s. 153 suomentanut Oskar Nousiainen)
Sivuja: 218
ISBN 978-951-1-25049-4

Lisätietoa: kirjailijasta Wikipediassa ja hänen virallisella sivustollaan, kirjasarjasta Risingshadow-sivustolla

Blogeissa mm. P. S. Rakastan kirjoja, Kirjamielellä, Kirjapinot

Maggie Stiefvater: Väristys - Väristys 1

Maggie Stiefvaterin Väristys osui silmääni ensi kerran Kirjamielellä-blogista ja meni heti lukulistalle. Luvassa olisi kaunista rakkaustarinaa kera yliluonnollisten vaikutteiden. Tällaiselle paranormaalin romantiikan ystävälle tämä oli siis ihan itsestään selvä valinta!

Väristys kertoo teinitytöstä nimeltä Grace, joka on lapsena joutunut susien hyökkäyksen kohteeksi ja on siitä lähtien  tuntenut vastustamatonta vetoa lähimetsän susilaumaa kohtaan. Sudet katoavat aina kesäksi, mutta talviaikaan Grace nauttii niiden läheisyydestä kotipihallaan ja muodostaa aivan erityisen yhteyden niistä yhteen, keltasilmäiseen yksilöön.

Kun sitten sudet tappavat erään paikallisen nuoren, kokoavat poliisit ja metsaästäjät joukkonsa ja lähtevät susijahtiin. Grace on pelosta suunniltaan susiensa puolesta ja yrittää turhaan estää metsästyksen. Saapuessaan kotiinsa, hän löytää talon kuistilta alastoman ja haavoittuneen keltasilmäisen pojan, Samin... Tästä alkaa rakkaustarina, jota varjostaa tieto siitä, että kyseessä on Samin viimeinen vuosi ihmisenä.

Kirjan rakenne on mielenkiintoinen. Sen minäkertojina vuorottelevat sekä Grace että Sam. Aluksi olin ennakkoluuloinen, sillä yleensä minua ärsyttää vaihtuva minäkertoja ja varsinkin jos kertojan ääni kuuluu miehelle (välillä vaikea samaistua). Toisin kävi nyt. Pian huomasin, että suorastaan odotin Samin kertojaääntä, koska pystyin samaistumaan häneen paremmin kuin Graceen ja hänen kerrontansa oli niin herkkää, kaunista ja haavoittuvaista. Sam ja Grace ovatkin varsin vastakohtaisia: Sam on runollinen, tunteellinen, haavoittuvainen, epävarma ja surumielinen. Grace taas on vahva, realistinen, käytännöllinen, mutkaton ja itsenäinen.

Kirjan luvut ovat mielenkiintoisesti merkitty vallitsevan lämpötilan mukaan. Kerrassaan loistava keksintö, kun lämpötila niin oleellisesti liittyy kirjan juoneen ja luo siihen jatkuvan jännitteen. Kirjan kansi on mielestäni kauneimmasta päästä ja varsin herkkä kuten tarinakin. Myös Väristys nimenä kuvaa aivan loistavasti koko tarinaa. Sekä rakkaus että kylmä ilma (jota tässä niin kovasti pelätään) saavat aikaan väristyksiä myös lukijassa.

Jos ei vielä käynyt ilmi ;), niin pidin _todella_ paljon tästä kirjasta! Siinä oli hyvä tarina ja kirjan kieli oli kaunista, paikoin jopa lumoavaa. Se on varmasti yksi kauneimmista, hauraimmista ja sydäntäsärkevimmistä rakkautarinoista, joita olen koskaan lukenut. Ja nenäliinoja, niitä kului lukiessa.

Väristys on siis trilogian aloitus ja seuraavat osat kantavat nimiä Häivähdys ja Ikuisuus.

Näytepätkäksi valitsin luonnollisesti "hengenheimolaiseni" Samin äänen:

"Turkkini tuoksui häneltä. Tuoksu takertui minuun kuin muisto
toisesta maailmasta.
     Olin juovuksissa hänen tuoksustaan. Olin mennyt liian lähel-
le. Vaistoni varoitti minua. Varsinkin kun muistin, mitä pojalle
oli tapahtunut.
     Kesän tuoksu Gracen iholla, hänen äänensä kaiku, hänen sor-
mensa turkissani. Kaikki minussa lauloi hänen läheisyytensä muis-
toa.
     Hän oli ollut liian lähellä.
     En voinut pysyä poissa." (s.31)

Kirjailija: Maggie Stiefvater
Teos: Väristys
Alkuperäisteos: Shiver (2009)
Sarja: Väristys-trilogia, 1. osa
Kustantaja: WSOY
Painos: 1. painos, 2010
Suomennos: Laura Honkasalo
Sivuja: 368
ISBN 978-951-0-36064-4

Lisätietoa: Kirjailijan omat kotisivut, kirjasarja Risingshadow-sivustolla, arvostelu Helsingin Sanomissa, arvostelu Kirjavinkit-sivustolla

Blogeissa: nopealla googlettamisella löytyi mm. Humisevalla harjulla, Katinkan kirjasto (ei niin innostunut kirjasta), Yöpöydän kirjat, Saraseenin maailma (ei niin innostunut kirjasta)

Kirjastotuliaisia ja muita mietteitä

Blogini on viettänyt vähän hiljaiseloa ja lukeminen myös. Pari luettua kirjaa odottaa tuossa arviotani (Väristys ja Vampyyripäiväkirjat 1) ja sitä suurempi määrä kirjoja odottaa varsinaista lukemista. Opiskelulukeminen on vienyt tavallista enemmän aikaa viime aikoina. Samalla lukulistani sen kuin kasvavat (tiedätte varmaan tunteen ;) eikä millään malttaisi pitää näppejään erossa odottavista kirjoista ihanine mielenkiintoisine maailmoineen... Tuskaa...

Kirjastoissa on ihana käydä. Taas eilen sain kokonaisen tunnin kulumaan hupsista vain ihan vahingossa kirjarivistöjä kolutessa, vaikka piti vain "nopeasti käväistä". ;) Tämäkin on varmaan tuttu tunne kaikille lukemista harrastaville. Kirjastoreissultani tarttui mukaan kovin scifi/fantasia-painotteisesti tällaisia saaliita:

George Orwell: Eläinten vallankumous
- Tämä on pyörinyt monta vuotta lukulistalla ja nyt sen vihdoinkin lainasin! Ihme kyllä koulussa tai lukiossa tätä ei luettu, joten ihan uusi kirja minulle. (Toki nimi ja kirjan idea ovat tuttuja useista yhteyksistä.)

Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja herra Hide
- Olen tänä vuonna lukenut Otavan Keskiyön kirjasto -sarjan kirjoja ja tarkoitus olisi lukea ne kaikki!

Anne Rice: Vampyyri Lestat
- Luin Veren vangit -kirjan pari vuotta sitten ja aloitin kerran jo lukemaan tätä Vampyyri Lestatia, mutta jätin sen kesken, koska en ollut päässyt vielä yli Louisin näkökulmasta ja tuntui vaikelta siirtyä vastenmieliseksi kuvatun Lestatin pään sisälle. Tuntui kuin pettäisin Louisin lukemalla Lestatin tarinan. Tiedän, olen ihan hassu. ;) Mutta nyt siis päätin antaa Lestatille mahdollisuuden.

Arthur C. Clarke: Jumalan moukari
- Asteroidi uhkaa maata -idea vaikuttaa mielenkiintoiselta ja on aina kehittävää tutustua itselle ennestään tuntemattomaan kirjailijaan.

Toni Aho: Samuel
- Tämän otin kirjastossa käteen, laitoin pois, otin käteen, laitoin pois... mutta kuin magneetti se veti puoleensa kuitenkin. Neandertalinihminen. Kloonaus. Geeniteknologia. Nuo taitavat olla taikasanoja, joilla minut saa houkuteltua. Se mikä sai empimään kirjastossa, oli päiväkirjamaisten osuuksien määrä, joka nopealla vilkaisulla oli aika suuri. Mietin onko liian raskasta luettavaa...

Jari Tervo: Layla
- Tämä oli alkuperäinen syy kirjastovisiitilleni. Eli Layla-varaukseni oli vihdoin saapunut! Tämä tarina kiinnostaa kovasti ja odotan nyt rohkeutta sen aloittamiseen, koska se on kirjallisen mukavuusalueeni ulkopuolelta. Uskon kuitenkin, että on kasvattavaa kokeilla välillä omia rajojaan lukijana!

Onko joku blogini lukijoista mahdollisesti lukemassa jotain näistä kirjoista tällä hetkellä?
Miten teidän muiden kirjastokäynnit sujuvat, tarttuuko aina jotain mukaan? :)