Stephenie Meyer: Vieras

Stephenie Meyer: Vieras

(The Host, 2008)

WSOY, 2009, 702 sivua, ISBN 978-951-0-34712-6

Suomentanut Pirkko Biström

Luettu 2.9.2013

Vieraassa Stephenie Meyer on hyvin mielenkiintoisen psykologisen ongelman äärellä: Miten toimia ja tehdä päätöksiä, jos saman ruumiin sisällä olisi kaksi erillistä minää, jotka haluavat eri asioita? Jos minät pystyisivät keskustelemaan keskenään, miten he ratkaisisivat mahdolliset vastakkaiset motiivinsa? Voisivatko he löytää yhteisen sävelen? Ketä he rakastaisivat?

Vieraan lähtöasetelma on kutkuttava. Alienit ("sielut") ovat vallanneet maapallon ja soluttautuneet ihmisten sisään eräänlaisiksi loisiksi, jotka lopulta tukahdattavat ihmisen oman mielen ja tahdon. Jäljellä toki on tietysti pieni harvaksi käynyt ihmiskapinallisten joukko, jotka elävät autiomaassa luolissaan villeinä, sieluista vapaina ja piileskelevinä. Tarinan keskiössä on sielu nimeltä Vaeltaja, joka siirretään kapinalliseen nimeltä Melanie. Kaikki ei menekään niin kuin pitäisi, vaan voimakastahtoinen Melanie saa Vaeltajan rakastumaan omaan rakastettuunsa ja lähtemään yhteiselle matkalle etsimään kapinallisystäviään.

Tässä tarinassa ei ollut vain hyviä ja pahoja. "Hyvistä" henkilöistä paljastui tarinan edetessä synkkiä puolia ja toisaalta "pahoista" inhimillisiä puolia. Mikä yllättävintä, tarinan inhimillisin olento ei ollut ihminen ensinkään! Vaeltajan matka ihmisyyteen ja ihmisenä toimimiseen oli mielenkiintoista seurattavaa. Olin tunteella mukana tarinassa heti ensisivuista lähtien (perhanan Meyer kun saat minut aina itkemään!) ja sydän syrjälläni tuskailin, ettei tarina millään voisi päättyä onnellisesti kaikkien osapuolien kannalta.

Vaeltajan rooli syrjeksittynä ja halveksittuna luolayhteisössä toi minun mieleeni Aylan ja Luolakarhun klaanin. Ja kuten Aylan turvana oli vanha rampa Creb, Vaelin puolella on vanha Jeb. Ja löytyipä sieltä vastine julmalle Broudille myös... Tämä ei liene sattumaa, eiköhän Stepheniekin ole Luolakarhun klaaninsa joskus lukenut...      

Lyhyestä virsi kaunis, tämä oli erittäin hyvä kirja! Olin suhtautunut Meyeriin "yhden tempun ponina", nuorten vampyyri-ihkuromantiikan kirjoittajana, enkä uskonut hänen tarjoavan mitään aikuisten scifille. Toki meyermäiset piirteet löytyivät tästäkin kirjasta ja romanttinen juonikuvio myös, mutta tarina on ajatuksia herättävä, mielenkiintoinen, koukuttava ja hyvin kirjoitettu.

Loppufiiliksenä jäi, että wau mikä matka! Tämä tarina tulee taatusti jäämään mieleen! :)

Jatkoakin on luvassa tulevaisuudessa ainakin kahden osan verran: The Seeker ja The Soul. Puolet minusta palaa halusta lukea jatkoa, mutta toisaalta taas pelkään yltävätkö ne kuitenkaan samalle tasolle kuin tämä. (Samasta syystä en ole uskaltanut käydä katsomassa The Host -elokuvaa...)

Meyerin kotisivut.
Blogeissa: mm. Olipa kerran kirjablogi, Kirjapinot, Kirjoihin kadonnut, Aamuvirkku yksisarvinen

Stephenie Meyer: Houkutus - kuvitettu opas vampyyrisaagaan

Suhtaudun yleensä hyvin ennakkoluuloisesti kaikenlaisiin sarjojen "oheistuotteisiin", pidän niitä turhina ja rahan kiilto silmissä tehtyinä. Siksi epäilin saanko luettua tätä Stephenie Meyerin opasteosta ollenkaan. No, kauanhan siinä meni, enkä ole pitkään aikaan haukotellut näin paljon lukiessani. Suurin syy oli varmaan asenteessani, mutta uskon etten myöskään ole kirjan varsinaista kohderyhmää, vaikka kuinka saagasta pidänkin.

Houkutus - kuvitettu opas vampyyrisaagaan sisältää mm. Stephenie Meyerin haastattelun, vampyyri- ja susilaumojen esittelyn, poistettuja kohtauksia, fanien piirroksia, kirjoissa esiintyneiden autojen ja moottoripyörien esittelyn(!) ja sarjan tapahtumien aikajanan.

Minulle mielekkäintä lukemista oli esim. Meyerin haastattelu. Siinäkin kyllä ärsytti, että haastattelijana toimiva toinen kirjailija kertoi myös häiritsevän paljon itsestään, mikä tuntui hieman oudolta. (Ymmärrän toki, että halusivat tehdä haastattelusta enemmänkin kahden kirjailijan juttutuokion kuin jäykän haastattelun.) Eri maiden kirjojen kansien kuvat olivat myös mielenkiintoista nähdä. (Hauskasti näkyi kulttuurierot!) Kirjassa oli myös osio, jossa Meyer esitteli eri musiikkikappaleita, jotka hänen mielessään eri kohtauksiin liittyivät. Harmi, ettei minulla ollut aikaa kuunnella niitä kaikkia. (Puhumattakaan, että olisi itse kirjoja lukiessa soittanut taustalla asianomaisia kappaleita, se vasta olisi ollut jotain...)

Puuduttavinta itselleni oli eri vampyyrilaumojen jäsenten esittelyt. Aamunkoin lukemisesta on jo aikaa ja olen unohtanut suuren osan siinä esitellyistä uusista vampyyreista. Toisaalta nostan hattua, että Meyer on jaksanut miettiä henkilöhistoriat vähäpätöisimmillekin hahmoille, toisaalta se tuntui aikas turhalta. Henkilöesittelyjen perään oli myös koottu kyseisen henkilön "kuuluisia sitaatteja", jotka olivat paikoitellen niin keksimällä keksittyjä, että huh! (Tai sitaattien määrä meni överiksi, kuten Edwardin kohdalla.)

Yksi asia, mikä harmitti ihan vietävästi, oli kuvituksen laadun vaihtelu. Joukossa oli todella kauniita piirroksia ja valokuvia, mutta sitten myös käsittämättömän huonoja "välipiirroksia" tai täytekuvia. Ihan kuin olisi aika loppunut kesken. Kirjan muuten niin kaunis visuaalinen ilme kärsi tästä mielestäni jonkin verran. (Tarkemmin tutkailtuani huomasin, että kuvituksesta vastasikin noin viisi tai kuusi eri henkilöä, mikä selittää ns. yhtenäisen linjan puuttumisen.)

Koska luin orjallisesti alusta loppuun järjestyksessä sivu kerrallaan, sain lukea paljon toistoa. Tämä onkin hakuteos-/käsikirjatyylinen kirja eli sieltä täältä selailu olisi ollut järkevämpää. Toisaalta lukeminen oli helppoa ja kevyttä, kun oli mahdollisuus lukea useissa pätkissä juuri tuon hakuteos-rakenteen takia. Parhaiten kirja toiminnee saagan lukemisen ohella, jos haluaa välillä tarkistaa jonkun vampyyrin historian tms.

Näyte sivulta 76 (luvusta Vampyyrien historiaa):

       Vanhin pala vampyyrihistoriaa on tieto Romanian laumasta
(nimetty syntypaikkansa mukaan, josta alettiin myöhemmin 
käyttää nimeä Romania), joka oli kaikkein mahtavin lauma aina
400-luvulle eaa. asti. Heidän mahtavuutensa perustuu heidän
lukumääräänsä: romanialaiset olivat ensimmäinen todellinen 
lauma joka kasvoi tavallista kahta kolmea vampyyria suuremmaksi.
Heidän täytyi vampyyreille epätyypillisesti tehdä yhteistyötä 
menestyäkseen (lue ravinnon metsästämisestä tarkemmin luvusta 
Vampyyriksi muuttuminen), mutta heidän itsehillintänsä ylsi vain 
heidän laumatovereihinsa. Romanian lauma ei peitellyt 
olemassaoloaan vaan sekä saalisti että alisti ihmisiä valikoimatta. 
Romanialaiset joutuivat Volturien kukistamiksi 400-500 jaa.

Meyer, Stephenie: Houkutus - kuvitettu opas vampyyrisaagaan

(The Twilight Saga: The Official Illustrated Guide, 2011)

WSOY, 2011, 543 sivua, ISBN 978-951-0-37896-0

Suomentanut Pirkko Biström, Hilla Hautajoki, Tiina Ohinmaa, Pirjo Ruti ja Marlene Sanoukian

Lisätietoa: WSOY:n sivuilla, Risingshadow-sivustolla, Adlibris.comissa

Blogeissa: mm. Kirjamielellä

L. J. Smith: Sielunkumppani - Vampyyripäiväkirjat 2

L.J. Smithin Vampyyripäiväkirjojen toinen osa, Sielunkumppani, jatkaa suoraan siitä, mihin edellisessä osassa (Korpinmusta) jäätiin. Vampyyri Stefan on vaikeuksissa ja Elena puolustaa tätä sielunkumppaniaan oman maineensakin uhalla. Stefanin veli Damon puolestaan aiheuttaa lisäharmia ahdistelemalla Elenaa vaatimuksillaan saada tämä omakseen.

Tosiaan Sielunkumppani jatkui kirjaimellisesti samasta kohtauksesta, johon edellisessä osassa jäätiin, joten tarina pääsi heti nopeasti käyntiin. Juoni eteni vauhdikkaammin ja kielikin tuntui jotenkin kummalla tavalla erilaiselta. (Huomasin, että suomentaja on eri kuin Korpinmustassa, joten ehkä tämä vaikutti lukukokemukseen ainakin osittain.)

Eipä tästä paljoa enempää halua paljastaa, muuta kuin että oli oikein koukuttava, viihdyttävä ja jännittävä. Loppu oli lisäksi todella yllättävä ainakin itselleni ja olikin heti pakko vilkaista seuraavan osan alusta, että tulkitsinko varmasti tapahtumat oikein...


Näyte sivulta 10:

     "Miksei?" poika kuiskasi. "Mikset kokeilisi, Elena? Ole re-
hellinen. Eikö jokin osa sinusta halua sitä?" Hänen tummat
silmänsä olivat täynnä kiihkeää hehkua, joka naulitsi Elenan
paikoilleen ja esti häntä kääntämästä katsettaan pois. "Minä
voin herättää sinussa jotain sellaista, mikä on uinunut koko
ikäsi. Olet tarpeeksi vahva elämään pimeydessä, nauttimaan
siitä. Sinusta voisi tulla varjojen kuningatar. Mikset ottaisi sitä
voimaa vastaan, Elena? Anna minun auttaa sinua ottamaan
se."
     "Ei", Elena sanoi ja irrotti väkisin katseensa Damonista.

Smith, L. J.: Sielunkumppani (The Vampire Diaries: The Struggle, 1991)

Otava, 2011, 191 sivua, ISBN 978-951-1-25174-3

Suomentanut Pirkko Biström

Lisätietoa: kirjasta Otavan sivuilla ja Adlibriksessä, Vampyyripäiväkirjat-sarja Risingshadow-sivustolla, kirjailijan sivusto

Blogeissa: mm. Kirjamielellä, Kirjapinot