Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta

Lainaus La petite lectrice -blogista: Tänään 15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille.

***
Päätinpä itsekin kantaa korteni kekoon kirjastojen puolesta. Tässä kuva tältä illalta oman lähikirjastoni, Espoon Leppävaaran Sellon, edestä. Mukana kuvassa myös nelijalkainen lenkkikaverini.

Kirjastot ovat olleet suuri osa elämääni lapsesta asti. Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että omat vanhempani (itsekin ahkerina kirjaston käyttäjinä) ovat lukeneet minulle paljon kirjoja syntymästä asti ja kuskanneet mukanansa myös kirjastoon. Muistan vielä sen tärkeyden ja ylpeyden tunteen, kun sain ensimmäisen ihkaoman kirjastokortin. Olin silloin ekaluokkalainen ja kirjastoauto vieraili säännöllisesti koulumme (Masalan koulu Kirkkonummella) pihalla.

Kirjasto on merkinnyt minulle monta asiaa. Peruskouluaikana 90-luvulla, kun ei vielä ollut internettiä yleisessä käytössä, niin kirjasto oli aina ensimmäinen paikka, jonne suunnattiin etsimään tietoa kouluesitelmää tms. varten. Vietin kirjastossa myös muutenkin aikaa paljon. Harrastin tanssimista ja kulutin aina koulun ja tanssituntien välisen ajan kirjastossa eväitäni syöden ja lukien tai läksyjä tehden. Eräällä tavalla kirjasto oli kuin toinen koti minulle. Olin myös himolukija ja lainasin monta kirjaa viikossa (lähinnä hevos-, Tiina- ja nuorten aikuisten kirjoja).

Tänä päivänä kirjastossa käynti on minulle varmaan yhtä viihdyttävää kuin esim. huvipuistossa käynti. :) Joka viikko tulee käytyä ainakin kerran, usein kolmesti, vaikka ei olisi mitään varsinaista asiaakaan... kunhan käyn fiilistelemässä, hypistelemässä ja tuoksuttelemassa kirjoja. Usein mukaan myös tarttuu kirja tai pari. Kirjastossa käymisestä tulee aina hyvälle tuulelle ja koskaan ei tiedä mitä kivoja aarteita osuu silmään! 

Näin yliopistossa opiskelevana käytän myös kirjaston lukusalia varsin ahkerasti opiskeluihin. Ja vaikka tietoa löytyykin tänä päivänä paljon netistä, tulee edelleen etsittyä asiatietoa myös ihan perinteisesti hyllyjen välistä ja kirjaston tietokannasta. Kun koiranpentu tuli taloon, hain ensimmäisenä kirjastosta Tuire Kaimion oppaat sen sijaan, että olisin etsinyt tietoa netistä. Kirjoissa on sellaista vanhaa arvokkuutta, että niiden sana tuntuu edelleen painavammalta kuin kaikenlaisten nettilähteiden.

En voisi kuvitella elämää ilman kirjastoja. <3

Olen myös aikaisemmin kirjoittanut blogitekstin elämäni kirjastoista ja se löytyy täältä.

Lopuksi vielä toinen kuva Sellon kirjaston pääsisäänkäynniltä:

Kirjailija Hannu Rajaniemeä kuuntelemassa :)

Sattuipa niin somasti, että huomasin ihan vahingossa kirjailija Hannu Rajaniemen vierailevan Oulun pääkirjastolla tänään. Kirjastolle oli järjestetty kaikille avoin yleisötilaisuus, jossa Rajaniemeä haastatteli kirjastonhoitaja Anne Rätti (kuvassa vasemmalla).

En ole koskaan aikaisemmin käynyt seuraamassa kirjailijahaastattelua, joten mielenkiinnolla odotin mitä tuleman pitää!

Rajaniemi nousi pinnalle scifi-menestyskirjallaan The Quantum Thief (2010), josta ilmestyi vuotta myöhemmin Antti Aution suomennos nimeltä Kvanttivaras. Itse innostuin kovasti Kvanttivarkaasta sen luettuani ja kyseinen kirja saikin kunnian olla blogini ensimmäinen kirja, josta arvion tein. :) Rajaniemen myötä kiinnostuin lisäksi ihan uudella tavalla science fictionista ja sen eri lajityypeistä (joita olin lukenut aika kapea-alaisesti tähän asti).

Haastattelu sujui leppoisissa tunnelmissa. Ensin käytiin läpi kirjailijan suhdetta Ouluun (opiskellut Oulun yliopistossa), kirjoitustaustaa ja kirjoitusprosessia. Hauskana yksityiskohtana jäi mieleeni, että Rajaniemi oli jo lapsena ollut niin innokas lukemaan, että hänen vanhempiensa oli täytynyt rajoittaa poikansa kirjastossa käyntejä vain yhteen kertaan viikossa... ;) Rajaniemi aloitti jo nuorena lukemaan fantasia- ja scifikirjoja englanniksi, joten osin tämän takia kuulemma tuntui myös luontevalta kirjoittaa itsekin englanniksi. Rajaniemi kertoi, että jos hän olisi kirjoittanut Kvanttivarkaan suomeksi, siitä olisi tullut ihan erilainen.

Seuraavaksi haastattelussa siirryttiin Kvanttivaras-teoksen maailmaan, päähenkilöihin ja teemoihin. Oli mukava saada tarkennusta joihinkin itseänikin mietityttäneisiin seikkoihin. Jonkin verran valoitettiin myös sarjan seuraavan osan, Fraktaaliruhtinaan, sisältöä ja Rajaniemi luki siitä myös itse pienen näytteen. Olipa muuten miellyttävä ääni ja miellyttävä mies kaiken kaikkiaan. Todella sympaattinen tyyppi! :)

Fraktaaliruhtinaan (The Fractal Prince) pitäisi kuulemma ilmestyä tammikuussa suomeksi. Suomentaja Antti Autiosta Rajaniemi kertoi, että hän tekee kuulemma kääntäessään hyvin huolellista ja pikkutarkkaa työtä ja että Rajaniemi on ollut oikein tyytyväinen käännöksiin. Tällä hetkellä Rajaniemi työstää sarjan kolmatta osaa, josta hän paljasti sen verran, että sen teemana tulee olemaan pelit. Yleisökysymykseen siitä, että mitä kirjailija aikoo tämän sarjan jälkeen kirjoittaa, hän vastasi salaperäisesti, että ehkä jotakin ei niin kauas tulevaisuuteen sijoittuvaa, vaan lähempänä tätä aikaa tapahtuvaa kummallista...

Haastattelusta jäi todella kiva mieli ja odotan suurella mielenkiinnolla myös kirjailijan tulevia tuotoksia! Ainoa suuri harmitukseni oli, ettei minulla ollut kirjahyllystämme löytyvää Kvanttivarasta mukanani. Nyt jäi se nimikirjoitus saamatta... Perhana sentään!

Seuraavaksi Rajaniemi on tavattavissa Helsingin kirjamessuilla ensi viikolla!

Arvioni Kvanttivarkaasta.

Elämäni kirjastot

Mietin tässä eräänä päivänä kaikkia kirjastoja, jotka ovat olleet osa elämääni ja vaikuttaneet lukemiseeni tavalla tai toisella. Koska rakastan kirjastoja ja mielestäni ne eivät saa yhtään liikaa huomiota, tuli mieleen kirjoittaa niistä tällainen juttu blogiini. Eli pieni esittely jokaisesta ja missä vaiheessa kyseinen kirjasto on vaikuttanut elämääni ja miten. :) (Olisi ollut kiva liittää myös kirjastojen kuvat tekstin yhteyteen, mutta tekijänoikeusongelmien välttämiseksi tyydyin nyt vain laittamaan linkit kirjastojen nettisivuille. Ainakin osassa niistä on myös kuvia kyseisestä kirjastosta.)

Hyvät lukijat, olisi mahtavaa kuulla kommenteissa myös teidän kirjastomuistojanne! Ja kuuluuko teistä jonkun elämään mahdollisesti samoja kirjastoja kuin itselläni? Tai mitä muuta tulee mieleen aiheeseen liittyen?

Tampereen kaupunginkirjasto  (kirjaston nettisivut)

Vanhempieni mukaan tämä oli ensimmäinen kirjasto, josta minulle aikanaan lainattiin satukirjoja (esim. Pupu Tupunaa). Koska olin silloin niin nuori ja asuimme Tampereella vain pari vuotta, en itse muista tästä kirjastosta mitään.

Helsingin pääkirjasto, Pasila  (kirjaston nettisivut)

Tästä kirjastosta minulla on myös omia muistikuvia. Asuimme Helsingissä ja kävimme isäni kanssa paljon Pasilassa kirjastossa. Tosin en muista mitään erityistä kirjaa tai kirjasarjoja, jotka tähän ajankohtaan nimenomaan liittyisivät. Sen sijaan muistan, että kirjasto näytti minusta ihan uimahallilta ulkoapäin ja että kuljimme kirjastoon kivan portaikon kautta, jossa oli upea kaiku. Kyseisessä portaikossa on laulettu isän kanssa useammat "aariat" tuon mahtavan kaiun takia! :D Myöhemmin kyseinen sisäänkäynti suljettiin ja tämä hauskuus loppui. Olen käynyt satunnaisesti myös myöhemmin Pasilan kirjastossa ja mieleen on jäänyt ainakin, että siellä oli mahtavan iso fantasia-kirjojen nurkkaus. (Miten lienee tänä päivänä?)

Rikhardinkadun kirjasto, Helsinki  (kirjaston nettisivut)


Tämä on toinen varhaisimmista kirjastoistani ja on vaikuttanut kaikkein suurimman ajan elämässäni. Kävin nimittäin noin 4-vuotiaasta parikymppiseksi tanssitunneilla Helsingin Kasarmintorilla 1-2 kertaa viikossa ja lähes joka kerta tuli poikettua myös tähän hienoon kirjastoon. Rikhardinkadun kirjaston ansiosta minussa syntyi tietynlainen kunnioitus kirjastoja kohtaan. Vielä tänäkin päivänä tämä kirjasto eroaa mielestäni monesta muusta nykykirjastosta positiivisesti: tunnelma on jotenkin arvokkaampi. Jo se, että joutuu puskemaan raskaat isot ovet auki, saa pienen ihmisen kunnioituksen heräämään. Tulee myös tunne, että kyseisessä kirjastossa pitää käyttäytyä jotenkin rauhallisemmin ja hiljaisuutta ehdottomasti kunnioittaen. Jos itse saisin valita, niin minusta suurin osa kirjastoista voisivat olla tällaisia vanhoja ja arvokkaita. :) (Monet uudemmista kun ovat aika meluisia... toisaalta sellaisiakin vaihtoehtoja täytyy olla, että kehtaa esim. käydä pienten lasten kanssa.)

Kirkkonummen kirjasto  (kirjaston nettisivut)

Tämä on minulle kaikista rakkain kirjasto monestakin syystä. Kirkkonummella aloitin lainaamisen itse omalla kirjastokortilla ekaluokkalaisena koululaisena. Olen myös asunut suurimman osan elämästäni Kirkkonummella, joten senkin puolesta kirjastosta tuli tärkeä. Tässä kirjastossa olen istunut lukemattomia tunteja koulupäivien jälkeen odottaen milloin minkäkin harrastuksen alkamista, kun en ole viitsinyt/ehtinyt mennä välissä kotiin. Tämä elämänvaihe oli myös lukutoukkuuteni kulta-aikaa eli olen lainanut Kirkkonummen kirjastosta kaikkein eniten kirjoja kuin mistään muualta. Parhaimmillaan meni monta kirjaa viikossa (esim. Merja Jalon hevoskirjat, Anni Polvan Tiina-kirjat ja Agatha Christien dekkarit). Kaiken lisäksi minusta Kirkkonummen kirjasto on jotenkin tosi kodikas, sopivasti moderni, mutta silti kaunis (ja korkea katto tuo ihanasti avaruutta)!

Tapiolan kirjasto, Espoo  (kirjaston nettisivut)

Kirkkonummelta muutin Espoon Otaniemeen, jossa asuin vuodet 2004-2008, ja tällöin lähin kirjastoni oli Tapiolassa. Tämä on ehkä tylsin kirjastovaihe (ja samalla ankein lukuvaihe) koko elämässäni. Luin todella vähän kirjoja, ehkä jonkun viisi kirjaa vuodessa. Lisäksi Tapiolan kirjasto oli mielestäni todella tympeän hajuton, mauton ja tylsän tavallinen kirjasto ahdistavan mataline kattoineen, eikä se yhtään inspiroinut lainaamaan ja etsimään kirjoja. Muistelen, että siellä jotakin remonttia tehtiin loppuaikoina, joten ehkä tänä päivänä kirjasto on miellyttävämpi!? Sijainti on kyllä kaunis, kun siinä vieressä on kesäisin se suuri suihkuallasalue (näkyy kuvassa kirjaston nettisivuilla).

Oulun kaupunginkirjasto  (kirjaston nettisivut)

Espoosta muutettiin Ouluun ja ensivaikutelma Oulun pääkirjastosta oli taas tuo uimahallimaisuus (esim. sisääntuloaulassa on jostain käsittämättömästä syystä uimahallilaattaa ja virtaavaa vettä, mikä on omiaan lisäämään vaikutelmaa...) Ulkoapäin kirjasto ei ole erityisen kaunis (harmaa betonikuutio), mutta sisältä pidän sen avaruudesta ja väljyydestä, vaikka onkin vähän hallimainen. Olen ollut myös ihan tyytyväinen aineistovalikoimaan (paitsi Harlekiinin paranormaalia romantiikkaa ei edelleenkään ole tarjolla). Kyseisessä kirjastossa asiointi on oikein miellyttävää ja saa mukavasti liikuntaa, kun ravaa kerroksesta toiseen. ;)

Kaijonharjun lähikirjasto, Oulu  (kirjaston nettisivut)

Tämä kirjasto on tullut rakkaaksi viimeisen vajaan vuoden ajan, kun muutin kirjaston läheisyyteen. En ollut aikaisemmin juuri tällaisissa pienissä sivukirjastoissa käynyt. Ennakkoluuloinen mielikuvani niistä on ollut, että ovat sellaisia pieniä kopperoita, joista ei saa mitään lainattua, kun aineistoa on vähän. No, tämä kirjasto on kyllä palvellut niin hyvin, ettei tule enää paljonkaan keskustan pääkirjastossa käytyä. Aineisto on yllättävän suuri ja aina on löytynyt lainattavaa. Kirjaston tunnelma on myös jotenkin mukavan kodikas ja henkilökunta oikein ystävällistä. :) Joka viikko tulee käytyä ainakin kerran ja yleensä mukaan tarttuu kaikkea mukavaa (esim. viimeksi Tessa Grattonin Veritaika, joka vaikuttaa kiinnostavalta).

Tulevaisuus: Sellon kirjasto, Espoo?  (kirjaston nettisivut)

Vuoden päästä olen palaamassa pääkaupunkiseudulle eli tarkemmin sanottuna Espoon Leppävaaraan. Tällöin lähin kirjastoni tulee olemaan Sellon kirjasto. Olen Otaniemen aikana siellä muutaman kerran käynyt, mutta en oikein osaa vielä sanoa mielipidettäni siitä. Se on toki uudehko ja hieno (vähän sellainen steriili), mutta ehkä se vika siinä juuri onkin. Siinä ei ole sitä vanhanaikaista kirjastotunnelmaa, josta niin kovasti pidän. Toisaalta maltan tuskin odottaa, että pääsen taas Helmet-kirjastojen vaikutuspiiriin ja aineistoihin käsiksi... :) (Sitä en niin innolla odota, että myös esim. kirjojen varausjonot pitenevät. Täällä pohjoisessa on tottunut siihen, että kirjan saa aika nopeasti.)

Koska yleinen kehityssuunta näyttää johtavan selkeästi modernimpien, ei niin hiljaisten nuoriso- ja lapsiystävällisten kirjastojen yleistymiseen, niin täytynee vaan alkaa kääntää omat ajatukset ja vähitellen totuttautua tähän uuteen meininkiin. Siihen tuo Sellon kirjasto varmaan hyvin soveltuu.

Mielenkiintoisia ja ihania kirjastomuistoja sekä miellyttäviä kirjastokäyntejä kaikille nyt ja tulevaisuudessa! :)

Kirjastotuliaisia ja muita mietteitä

Blogini on viettänyt vähän hiljaiseloa ja lukeminen myös. Pari luettua kirjaa odottaa tuossa arviotani (Väristys ja Vampyyripäiväkirjat 1) ja sitä suurempi määrä kirjoja odottaa varsinaista lukemista. Opiskelulukeminen on vienyt tavallista enemmän aikaa viime aikoina. Samalla lukulistani sen kuin kasvavat (tiedätte varmaan tunteen ;) eikä millään malttaisi pitää näppejään erossa odottavista kirjoista ihanine mielenkiintoisine maailmoineen... Tuskaa...

Kirjastoissa on ihana käydä. Taas eilen sain kokonaisen tunnin kulumaan hupsista vain ihan vahingossa kirjarivistöjä kolutessa, vaikka piti vain "nopeasti käväistä". ;) Tämäkin on varmaan tuttu tunne kaikille lukemista harrastaville. Kirjastoreissultani tarttui mukaan kovin scifi/fantasia-painotteisesti tällaisia saaliita:

George Orwell: Eläinten vallankumous
- Tämä on pyörinyt monta vuotta lukulistalla ja nyt sen vihdoinkin lainasin! Ihme kyllä koulussa tai lukiossa tätä ei luettu, joten ihan uusi kirja minulle. (Toki nimi ja kirjan idea ovat tuttuja useista yhteyksistä.)

Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja herra Hide
- Olen tänä vuonna lukenut Otavan Keskiyön kirjasto -sarjan kirjoja ja tarkoitus olisi lukea ne kaikki!

Anne Rice: Vampyyri Lestat
- Luin Veren vangit -kirjan pari vuotta sitten ja aloitin kerran jo lukemaan tätä Vampyyri Lestatia, mutta jätin sen kesken, koska en ollut päässyt vielä yli Louisin näkökulmasta ja tuntui vaikelta siirtyä vastenmieliseksi kuvatun Lestatin pään sisälle. Tuntui kuin pettäisin Louisin lukemalla Lestatin tarinan. Tiedän, olen ihan hassu. ;) Mutta nyt siis päätin antaa Lestatille mahdollisuuden.

Arthur C. Clarke: Jumalan moukari
- Asteroidi uhkaa maata -idea vaikuttaa mielenkiintoiselta ja on aina kehittävää tutustua itselle ennestään tuntemattomaan kirjailijaan.

Toni Aho: Samuel
- Tämän otin kirjastossa käteen, laitoin pois, otin käteen, laitoin pois... mutta kuin magneetti se veti puoleensa kuitenkin. Neandertalinihminen. Kloonaus. Geeniteknologia. Nuo taitavat olla taikasanoja, joilla minut saa houkuteltua. Se mikä sai empimään kirjastossa, oli päiväkirjamaisten osuuksien määrä, joka nopealla vilkaisulla oli aika suuri. Mietin onko liian raskasta luettavaa...

Jari Tervo: Layla
- Tämä oli alkuperäinen syy kirjastovisiitilleni. Eli Layla-varaukseni oli vihdoin saapunut! Tämä tarina kiinnostaa kovasti ja odotan nyt rohkeutta sen aloittamiseen, koska se on kirjallisen mukavuusalueeni ulkopuolelta. Uskon kuitenkin, että on kasvattavaa kokeilla välillä omia rajojaan lukijana!

Onko joku blogini lukijoista mahdollisesti lukemassa jotain näistä kirjoista tällä hetkellä?
Miten teidän muiden kirjastokäynnit sujuvat, tarttuuko aina jotain mukaan? :)