L. J. Smith: Pimeän piiri - Vampyyripäiväkirjat 4

 L. J. Smith: Pimeän piiri - Vampyyripäiväkirjat 4

Otava, 2011, 221 sivua

(The Vampire Diaries 4: The Dark Reunion, 1991)

Edellisen kirjan tapahtumista on kulunut puoli vuotta, Elena on poissa ja päiväkirjaa pitää Bonnie. Tässä alkuasetelma neljänteen VP-sarjan osaan. Aluksi oli vaikea suhtautua Bonnieen päähenkilönä, mutta hän paljastuikin ihan mukiinmeneväksi tyypiksi, kun hänen persoonaansa tutustui enemmän. Vielä mielenkiintoisempi on kuitenkin vampyyri Damon, joka on suorastaan ihanan valloittava tapaus! Lisäksi Damonin ja hänen veljensä Stefanin keskinäinen suhde on kiinnostavaa seurattavaa. Pimeän piiri oli kaiken kaikkiaan yllättävän hyvä kirja. Tarina jaksoi kiinnostaa alusta loppuun, tapahtumat seurasivat toisiaan vauhdilla ja mukana oli jo aikaisemmista kirjoista tuttua jännitystä ja kauhua (ei kannata lukea yöllä, sen totesin ;). Lopetus oli suorastaan hengästyttävä ja lukija sai kokea yllätystä yllätyksen perään! Todella hyvä fiilis jäi tästä kirjasta!

(Kirja luettu heinäkuussa 2012)

L. J. Smith: Verivala - Vampyyripäiväkirjat 3

No niin, tämä L. J. Smithin kolmas Vampyyripäiväkirjojen osa Verivala tuli luettua jo ajat sitten, mutta vasta nyt ehdin tekemään arvion.

Kirjaa aloittaessa olin vielä järkyttynyt toisen osan tapahtumien saamasta yllätyskäänteestä ja sitä sitten tässä sulattelin edelleen. Juonesta en halua paljastaa enempää, kuin että Stefan syyttää Damonia paikallisista veriteoista ja kummallisuuksista. Elena (jonka viimeisetkin itsekkyyden rippeet karisee tässä osassa) taas tekee kaikkensa saadakseen veljekset puhaltamaan yhteen hiileen yhteistä uhkaa vastaan.

Tämä oli kirjojen tähän asti paras osa. Vauhtia ja jännitystä oli enemmän ja loppuunkin keksittiin taas järkyttävä loppuratkaisu. Vaikka loppu ei ollutkaan mieleeni, se oli varmaan ainoa oikea loppu tälle kolmen kirjan kokonaisuudelle, joka olisi itse asiassa toiminut paremmin yksissä kansissa yhtenä teoksena. Verivala sai minut myös tirauttamaan pari kyyneltäkin, mitä ei olisi uskonut näin "kevyttä kamaa" olevasta kirjasta.

Arvostin sitä, että nyt kolmen kirjan jälkeen voi sanoa henkilöissä ja heidän välisissä suhteissaan tapahtuneen selkeää kehitystä. Ekan kirjan perusteella pelkäämäni henkilöhahmojen yksipuolisuus oli siis ennenaikainen tuomio. Ihan kiva olo jäi näistä kolmesta kirjasta, vaikka ei ihan huippua minulle ollutkaan! Varmasti tulen lukemaan seuraavatkin osat.

Kirja-arvioni sarjan aikaisemmista osista:
Korpinmusta
Sielunkumppani

Näyte sivulta 13:

     "En ikinä olisi uskonut sinua valehtelijaksi", Stefan sanoi
Damonille edelleen katkeralla äänellä. "Kaiken muun olin val-
mis sinusta uskomaan, mutta että vielä valehtelijakin. En ole
koskaan aiemmin kuullut sinun yrittävän peitellä omia sotku-
jasi. "
     "Jos vielä jatkat tuota", Damon sanoi, "niin minulta palaa
pinna."
     Mitä tätä pahempaa voisit minulle muka tehdä? Stefan vas-
tasi. Tappamiseni olisi armeliasta.
     "Armeliaisuuteni sinua kohtaan loppui noin sata vuotta sit-
ten", Damon sanoi ääneen. Vihdoinkin hän päästi irti Elenan
leuasta. "Mitä muistat tästä päivästä?" hän kysyi Elenalta.

Smith, L. J.: Verivala - Vampyyripäiväkirjat 3

(The Vampire Diaries: The Fury, 1991)

Otava, 2011, 208 sivua, ISBN 978-951-25175-0

Suomentanut Joel Kontro

Lisätietoa: kirja Otavan sivuilla, sarja Risingshadow-sivustolla, kirjailijasta hänen sivustollaan
Blogeissa: ainakin Kirjamielellä ja Kirjapinot

L. J. Smith: Sielunkumppani - Vampyyripäiväkirjat 2

L.J. Smithin Vampyyripäiväkirjojen toinen osa, Sielunkumppani, jatkaa suoraan siitä, mihin edellisessä osassa (Korpinmusta) jäätiin. Vampyyri Stefan on vaikeuksissa ja Elena puolustaa tätä sielunkumppaniaan oman maineensakin uhalla. Stefanin veli Damon puolestaan aiheuttaa lisäharmia ahdistelemalla Elenaa vaatimuksillaan saada tämä omakseen.

Tosiaan Sielunkumppani jatkui kirjaimellisesti samasta kohtauksesta, johon edellisessä osassa jäätiin, joten tarina pääsi heti nopeasti käyntiin. Juoni eteni vauhdikkaammin ja kielikin tuntui jotenkin kummalla tavalla erilaiselta. (Huomasin, että suomentaja on eri kuin Korpinmustassa, joten ehkä tämä vaikutti lukukokemukseen ainakin osittain.)

Eipä tästä paljoa enempää halua paljastaa, muuta kuin että oli oikein koukuttava, viihdyttävä ja jännittävä. Loppu oli lisäksi todella yllättävä ainakin itselleni ja olikin heti pakko vilkaista seuraavan osan alusta, että tulkitsinko varmasti tapahtumat oikein...


Näyte sivulta 10:

     "Miksei?" poika kuiskasi. "Mikset kokeilisi, Elena? Ole re-
hellinen. Eikö jokin osa sinusta halua sitä?" Hänen tummat
silmänsä olivat täynnä kiihkeää hehkua, joka naulitsi Elenan
paikoilleen ja esti häntä kääntämästä katsettaan pois. "Minä
voin herättää sinussa jotain sellaista, mikä on uinunut koko
ikäsi. Olet tarpeeksi vahva elämään pimeydessä, nauttimaan
siitä. Sinusta voisi tulla varjojen kuningatar. Mikset ottaisi sitä
voimaa vastaan, Elena? Anna minun auttaa sinua ottamaan
se."
     "Ei", Elena sanoi ja irrotti väkisin katseensa Damonista.

Smith, L. J.: Sielunkumppani (The Vampire Diaries: The Struggle, 1991)

Otava, 2011, 191 sivua, ISBN 978-951-1-25174-3

Suomentanut Pirkko Biström

Lisätietoa: kirjasta Otavan sivuilla ja Adlibriksessä, Vampyyripäiväkirjat-sarja Risingshadow-sivustolla, kirjailijan sivusto

Blogeissa: mm. Kirjamielellä, Kirjapinot

L.J. Smith: Korpinmusta - Vampyyripäiväkirjat 1

L. J. Smithin nuorten kauhusarja Vampyyripäiväkirjat on tullut itselleni tutuksi tv-sarjan muodossa, joten nyt oli aika tutustua kirjasarjaan tv-sarjan takana. Taas tuli huomattua, että kirjoissa ja tv-sarjoissa eletään ihan omaa elämäänsä eli juonikuviot etenevät täysin eri linjoja ja henkilöhahmoja lisätään, poistetaan tai muutetaan. Yhteen tällaiseen muutokseen en millään tottunut: kirjassa päähenkilö Elena kuvataan vaaleana, sinisilmäisenä ja itserakkaana (ainakin aluksi), kun taas tv-sarjassa esiintyy sympaattinen ja suloinen tummaverikkö (Nina Dobrev).

Korpinmusta kertoo Elena Gilbertistä, koulun suosituimmasta tytöstä, joka on tottunut saamaan pojilta kaiken huomion. Eräänä päivänä kouluun saapuu uusi oppilas, salaperäinen muukalainen Stefan, joka suhtautuu Elenaan halveksuvan välinpitämättömästi. Sehän saa Elenan raivoihinsa ja yrittämään kaikkensa pojan huomion kiinnittämiseen. Stefan on saapunut Fell`s Churchin pikkukaupunkiin aloittaakseen elämänsä alusta monien pimeydessä ja yksinäisyydessä vietettyjen vuosien jälkeen. Hän haluaisi vain elää normaalia elämää ja sulautua joukkoon. Kaupungissa alkaa kuitenkin pian sattua verisiä hyökkäyksiä ja Stefan joutuu epäilyksen valoon. Samalla Elenan ahdistus kasvaa, kun outo varis tuntuu seuraavan häntä kaikkialle. Ja sitten kaupunkiin ilmestyy vielä yksi uusi muukalainen...

Kuuluakseen sarjaan nimeltä Vampyyripäiväkirjat, Korpinmustassa on yllättävän vähän varsinaisia päiväkirjaosuuksia. Pääasiassa kaikkitietävä kertoja kuvailee tapahtumia vuoroin Elenan ja vuoroin Stefanin näkökulmista. Onneksi näin, pelkkää Elenaa en olisi jaksanutkaan. Itselleni Stefanin näkökulmasta kirjoitetut pätkät olivat mielenkiintoisinta antia ja hänen menneisyydestään ja elämästään olisin mieluusti lukenut enemmänkin!

Elenan hahmo on ilmeisesti herättänyt ärtymystä useimmissa lukijoissa, mutta mielestäni hän ei ollutkaan niin yksiulotteinen ihminen kuin aluksi luulin. Kaikessa itsekkyydessään Elena toki ärsytti aluksi paljon, mutta ilmeisesti tämä itsekkyys liittyi pääasiassa hänen kouluminäänsä ja -rooliinsa. Kotioloissa perheen kesken Elena vaikuttaa suorastaan hyväsydämiseltä ja lämpimältä (esim. pikkusiskoaan kohtaan). Myöhemmin kirjassa ilmenee, että hän on kykenevä myös sääliin ja empatiaan. Ja rakastamiseen. Ei siis ihan läpimätä tyyppi kuitenkaan. ;)

Oli yllättävää huomata, että Korpinmusta on kirjoitettu jo vuonna 1991. Harmi, että elämme tällä hetkellä vampyyribuumin aikaa, sillä kirja olisi varmaan tehnyt suuremman vaikutuksen, jos se olisi ollut ensimmäinen lukemani vampyyrikirja. Tarina alkaa ehkä vähän hitaasti, mutta paranee loppua kohden. Kirja oli aika viihdyttävä ja onnistui jopa pelottamaan, kun esim. luki yksin yöllä hautausmaakohtausta. Se oli  helppolukuinen ja nopea eli mukavan kevyttä kamaa. :)...mutta loppui kuin seinään. Täytynee siis lukea myös seuraava osa eli Sielunkumppani. Kirjan kansi on muuten kaunis (nätti värimaailma) ja kuvan asetelma hauska, vaikka yleensä en pidäkään tällaisista kansista, joissa on näyttelijöiden kuvia. Tylsää. =p

Sarjaa on suomennettu nyt neljä osaa, viides tulossa ihan näillä hetkillä(?) ja seuraavat kaksi osaa keväällä 2012. Wikipedian mukaan sarja tulisi jatkumaan vielä osilla 8, 9 ja 10.

Näytteeksi pätkä Stefania: 
   
     "Stefan seisoi muinaisten tammien katveessa, ja lehtien läpi
kajastavat auringonsäteet valaisivat hänen kiharat hiuksensa.
Farkkuihin ja t-paitaan pukeutunut Stefan Salvatore näytti ai-
van tavalliselta lukiolaispojalta.
     Tavallinen hän ei kuitenkaan ollut.
     Stefan kävi ruokailemassa metsän siimeksessä, muiden
katseilta piilossa. Hän nuoli ikenensä ja huulensa huolellises-
ti, jotta niihin ei jäisi tahran tahraa. Hän ei halunnut ottaa
riskejä. Uskottavan peitetarinan ylläpitäminen olisi vaikeaa il-
man ylimääräisiä ongelmiakin." (s.12)

Tekijä: L. J. Smith
Teos: Korpinmusta
Alkuperäisteos: The Vampire Diaries: The Awakening (1991)
Sarja: Vampyyripäiväkirjat, 1. osa
Kustantaja: Otava
Painos: 1. painos, 2010
Suomennos: Joel Kontro (Poe-sitaatin s. 153 suomentanut Oskar Nousiainen)
Sivuja: 218
ISBN 978-951-1-25049-4

Lisätietoa: kirjailijasta Wikipediassa ja hänen virallisella sivustollaan, kirjasarjasta Risingshadow-sivustolla

Blogeissa mm. P. S. Rakastan kirjoja, Kirjamielellä, Kirjapinot