Kirppislöytöjä

Tuli näin joululoman kunniaksi uhrattua eilinen päivä yhteen lempipuuhaani eli kirpputorien kiertämiseen. Kiersin neljä kirpparia ja mukaan tarttui kiva pino kirjoja.

On tarkennettava vielä, että ostan siis todella harvoin kirjoja uutena ja käytettynäkin ostan vain sellaisia, joista tiedän varmasti, että tulen lukemaaan ne vielä monta kertaa uudelleen. Minusta paras (lue: ekologisin ja halvin) tapa lukea kirjoja on lainata kirjastosta. :)

Mutta siis tällaiset kirjat tuli ostettua:

Juha Valste: Nisäkkäät (0,50 euroa)
- Oman opiskelualan takia tulee kerättyä kaikenlaista luontoon/ympäristöön/eläimiin liittyvää kirjallisuutta. :)

Laila Hietamies: Koivu ja tähti ja Syksyksi kotiin (2 euroa ja 4 euroa)
- Nämä osa Lehmusten kaupunki -sarjaa, josta pidän kovasti!

J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi (2 euroa)
- Potterit ovat lumonneet minut täysin ja tavoitteena olisi saada kaikki osat hyllyyn.

James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni (0,50 euroa)
- Tarinat eläinlääkärin työstä englantilaisella maaseudulla olivat lapsuuteni/nuoruuteni suosikkeja, koska halusin isona eläinlääkäriksi. ;) Eläinlääkäriä minusta ei tullut, mutta eläimet ovat edelleen sydäntä lähellä.

Charlotte Bronté: Kotiopettajattaren romaani (3,50 euroa)
- Romantikon kirjahyllyn vakiokamaa, ollut hankintalistalla jo kauan!

Sue Harrison: Jokien laulu (1 euro)
- Nämä alkuperäiskansojen elämää esihistoriallisella ajalla Amerikassa kuvaavat kirjat ovat todella mielenkiintoisia. Ehdoton suosikkini on Ensimmäiset ihmiset -trilogia, mutta tämä Tarinankertoja-trilogian aloitus on myös kiva. Harmi ettei kirjailijalta ole tullut uusia kirjoja moneen vuoteen. :(

Roald Dahl: Matilda (1 euro)
- Lapsuuteni suosikkikirja, jota juuri viime viikolla muistelin lämmöllä. Kun sen sitten kirpparilla näin, tuntui kuin kohtalo olisi ollut kyseessä. ;)

Michael Bond & Fred Banbery: Karhuherra Paddingtonin puutarha (0,50 euroa)
- Lastensatukirja, jossa on minun makuuni käyvät kauniit piirrokset. Mielestäni nykyään osa lastenkirjoista on suorastaan rumia, joten tällaiset vanhanaikaisen tyyliset pastellisävyiset kirjat miellyttävät silmää.

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen (2 euroa)
- Tätä klassikkoa en ole lukenut, mutta se on ollut lukulistalla jo pitkään. Jos ei ole minun makuuni, niin pistän kiertoon.

D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja (2 euroa)
- Tätäkään erotiikan klassikkoa en ole vielä lukenut, mutta aikomus on ollut jo pitkään.

Disney: Kaikkien aikojen suosikit (6 euroa)
- Rakastan Disneyn satuja ja tässä niitä on tusina yksissä kansissa (mm. Kaunotar ja Hirviö, Pocahontas, 101 dalmatialaista, Bambi...) :)

Mauri Kunnas: Koiramäen lapset kaupungissa (1,5 euroa)
- Olen suuri Mauri Kunnas -fani ja tarkoitus olisi kerätä mahdollisimman paljon hänen kirjojaan. Koiramäet ovat erityisen kivoja. :)

Charlaine Harris: Veren imussa - Sookie Stackhouse 4

Sookien seikkailut ovat pyörineet alitajunnassa ja vuoroaan odottamassa jo pitkään, mutta vasta nyt joululomalla sain vihdoin luettua tämän sarjan neljännen osan. Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -kirjat ovat olleet oikein mukavia, viihdyttäviä ja keveitä välipalakirjoja, eikä tämä Veren imussa tee poikkeusta.

Sookie on juuri selvinnyt edellisen kirjan verilöylyistä ja antanut vampyyreille porttikiellon kotiinsa. Veren imussa -kirjan alussa Sookie vannoo, ettei ajaudu enää hankaluuksiin ja pysyy erossa vampyyreista ja muusta sellaisesta. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kun Sookie ottaa kotiinsa huolehdittavakseen vampyyri Ericin, joka on menettänyt muistinsa vaarallisten ja voimakkaiden ihmissusi-noitien toimesta. Kun vielä Sookien veli Jason katoaa kuin tuhka tuuleen, tulee Sookie taas vedetyksi mukaan jännittäviin tapahtumiin.

Minulle tämä oli ehkä tähän asti viihdyttävin Sookie-kirja! Oli sopivasti jännitystä ja toimintaa, mutta ei kuitenkaan niin överiksi vedettyä verenvuodatusta kuin edellisessä kirjassa. Kun lisäksi Ericin ja Sookien välille kehittyi sutinaa, oli kirjaa entistäkin viihdyttävämpi lukea. (Eric kun on niin vastustamaton hahmo niin kirjassa kuin tv-sarjassakin!) Tämä kirja oli mielestäni myös eroottisessa mielessä sarjan rohkein tähän mennessä. Eli oikein viihdyttävää lukemista vampyyrierotiiikan ystäville! ;)

Näyte sivuilta 26-27:

     "En tiedä. Onko minun nimeni Eric?" Hän näytti säälittävältä

autoni etulyhtyjen valossa. 

     "Huh." Sen järkevämpää sanottavaa en keksinyt. "Käytät ny-

kyisin nimeä Eric Northman. Miksi sinä olet täällä?"

     "En tiedä sitäkään."

     Kuva alkoi hahmottua. "Ihan totta? Etkö muista mitään?" Yri-

tin räpistellä irti tunteesta, että hetkenä minä hyvänsä Eric virnis-

täisi, selittäisi kaiken ja nauraisi, ja sitten sotkisi minut taas johon-

kin soppaan mikä johtaisi siihen, että... minua satutettaisiin.

     "Ihan totta." Eric astui askeleen lähemmäksi, ja hänen paljas val-

koinen rintakehänsä sai minut värisemään myötätunnosta kanan-

lihalla. Nyt kun en enää ollut kauhuissani, tajusin myös miten sur-

kealta hän näytti. En koskaan ennen ollut nähnyt itsevarman Ericin

kasvoilla sellaista ilmettä, ja se teki minutkin oudon surulliseksi.

     "Kai sinä sentään tiedät olevasi vampyyri?"

Harris, Charlaine: Veren imussa

(Dead to the World, 2004)

Gummerus, 2011, 328 sivua, ISBN 978-951-20-8377-0

Suomentanut Johanna Vainikainen-Uusitalo

Sookie Stackhouse -sarja:
Veren voima
Verenjanoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi (miniarvioni kirjasta)
Veren imussa
Verta sakeampaa
Veren perintö
Pahaa verta Chicagossa (tulossa 2012)

Lisätietoa: kirjailijasta Wikipediassa ja kirja Adlibriksessä
Blogeissa: mm. Kirjamielellä, Morren maailma, Saraseenin maailma, Jos vaikka lukisi...

Mercedes Abad: Veri

Mercedes Abad: Veri (Sangre, 2000)
Kääntöpiiri, suomentanut Satu Ekman

Otin tämän espanjalaisen kirjailijan esikoisromaanin kirjaston jännitys-hyllystä. Takakannessa puhuttiin lupaavasti "metafyysisestä vampyyritarinasta". No, ei kyllä ollut vampyyritarina eikä jännitystäkään! Yli puolet tarinasta oli ihan tavallista, kunnes lopussa kääntyi ihan oudoksi. Ehkä tämä on sitä maagista realismia?

Tarina kertoo vapaamielisestä näyttelijättärestä, jolla on hankaka suhde äitiinsä. Äiti joutuu onnettomuuteen ja hänelle olisi tehtävä verensiirto. Uskonsa tähden hän kuitenkin kieltäytyy. Sitten tarina meneekin ihan oudoksi, enkä sitä tässä halua paljastaa.

Minulle jäi hyvin hämmentävä olo. Asioita, joista pidin: musta huumori ja paikoitellen leikittelevät lauseet. Suurimmaksi osaksi en kuitenkaan pitänyt kirjasta. Välillä teksti tuntui vaikealta ja piti tarkistaa lukemaansa uudestaan. Kirjassa oli myös joitakin vastenmielisiä ja ahdistavia kohtauksia.

Jari Tervo: Layla

En yleensä lue liian realistisia ja synkkiä kirjoja. Jari Tervon Layla kuitenkin kolahti jotenkin, kun siitä ensi kertaa kuulin. Niinpä tartuin pelkäämättä ja ennakkoluulottomasti tähän kunniamurhien, prostituution ja kaikenmuotoisen väkivallan maailmaan, joka paiskattiin silmieni eteen rankalla yhteiskunnallisella kritiikillä varustettuna.

Laylassa Tervo tarjoilee meille synkän tarinan, jossa kuitenkin on mukana jonkinlainen toivo ja positiivinen taustavire. Layla on kurdityttö, joka tuottaa aviomiehelleen ja perheelleen suuren häpeän, kun ei vuodakaan verta hääyönään. Lylan väistämätön kohtalo olisi kunniamurha. Laylan veli auttaa hänet kuitenkin pakenemaan kodistaan Turkissa ja niin alkaa karkumatka kohti Finlandiyaa.

Samaan aikaan kirjassa seurataan suomalaista prostituutiobisnestä, johon tulee ajautuneeksi mukaan suomalainen Helena. Prostituutioon Helenan ajaa halu saada poikansa takaisin elämäänsä. Lisäksi kirjassa seikkailevat mm. parittaja Armonlahti ja mamu-vastainen opiskelija Jaussi.

Vaikka Layla olikin tarinan pääosassa, seurasin yhtä suurella mielenkiinnolla ja empatialla myös näitä muita henkilöhahmoja, joiden kohtalot lopussa nivoutuvatkin yhteen. Jotenkin Tervo osasi tehdä kaikista sympaattisia olentoja, joilla oli omat inhimilliset syynsä toimia niin kuin toimivat, vaikka tekivätkin vääriä valintoja. (Tosin Jaussin motiiveja oli vaikea hyväksyä tai ymmärtää.) Tarina vei heti mukaansa ja juoni tiivistyi oikein jännittäväksi kohti loppua. Oli kiva lukea, kun en yhtään arvannut miten kirja voisi päättyä!

Tervon kieli on rikasta, paikoitellen ronskia, tarvittaessa myös kaunista. Lukiessa lauseisiin joutui keskittymään, koska ne olivat harvoin arvattavissa. Tervon huumori sai minut myös hymyilemään siellä täällä, mikä oli helpottavaa rankan tarinan keskellä. Ennen kaikkea tarina oli kiinnostava ja tuntui ikävä kyllä varsin ajankohtaiselta. Tykkäsin! 

Näyte sivulta 8:

     Laylaa ei ollut koskaan koskettanut kukaan suvun ulkopuolinen.
     Ibrahim nauroi hohottamalla niin että hänen kaulansa vahvat li-
hakset jännittyivät. Layla ei voinut sanoa hänelle mitään, koska hän-
tä rangaistaisiin siitä, vieraille juttelemisesta.
     Äkkiä Layla tajusi jo kertoneensa Ibrahimille, että hän oli kihlau-
tunut kehdossa.
     Isä saapui. Hän hymyili Ibrahimille. Kun turkkilainen lähti, isä
vei Laylan gecekondun muurien sisälle. Kanakoppien edustalla hän
hakkasi vyönsä solkipäällä Laylaa niin kauan että Layla poti selkä-
saunaa viikon kyljellään.
     Vielä toivuttuaan hän haistoi hakkaamisesta hengästyneen isänsä
hien. Isä oli keskeyttänyt ruoskimisen vain irvistääkseen ja painaak-
seen nyrkillään rintaansa.

Tervo, Jari: Layla

WSOY, 2011, 362 sivua, ISBN 978-951-0-38277-6

Lisätietoa: kirja WSOY:n sivuilla, kirjailijasta Wikipediassa

Arvosteluja: Savon Sanomat, Helsingin Sanomat

Blogeissa: mm. INAhdus, Järjellä ja tunteella, Nenä kirjassa

L. J. Smith: Verivala - Vampyyripäiväkirjat 3

No niin, tämä L. J. Smithin kolmas Vampyyripäiväkirjojen osa Verivala tuli luettua jo ajat sitten, mutta vasta nyt ehdin tekemään arvion.

Kirjaa aloittaessa olin vielä järkyttynyt toisen osan tapahtumien saamasta yllätyskäänteestä ja sitä sitten tässä sulattelin edelleen. Juonesta en halua paljastaa enempää, kuin että Stefan syyttää Damonia paikallisista veriteoista ja kummallisuuksista. Elena (jonka viimeisetkin itsekkyyden rippeet karisee tässä osassa) taas tekee kaikkensa saadakseen veljekset puhaltamaan yhteen hiileen yhteistä uhkaa vastaan.

Tämä oli kirjojen tähän asti paras osa. Vauhtia ja jännitystä oli enemmän ja loppuunkin keksittiin taas järkyttävä loppuratkaisu. Vaikka loppu ei ollutkaan mieleeni, se oli varmaan ainoa oikea loppu tälle kolmen kirjan kokonaisuudelle, joka olisi itse asiassa toiminut paremmin yksissä kansissa yhtenä teoksena. Verivala sai minut myös tirauttamaan pari kyyneltäkin, mitä ei olisi uskonut näin "kevyttä kamaa" olevasta kirjasta.

Arvostin sitä, että nyt kolmen kirjan jälkeen voi sanoa henkilöissä ja heidän välisissä suhteissaan tapahtuneen selkeää kehitystä. Ekan kirjan perusteella pelkäämäni henkilöhahmojen yksipuolisuus oli siis ennenaikainen tuomio. Ihan kiva olo jäi näistä kolmesta kirjasta, vaikka ei ihan huippua minulle ollutkaan! Varmasti tulen lukemaan seuraavatkin osat.

Kirja-arvioni sarjan aikaisemmista osista:
Korpinmusta
Sielunkumppani

Näyte sivulta 13:

     "En ikinä olisi uskonut sinua valehtelijaksi", Stefan sanoi
Damonille edelleen katkeralla äänellä. "Kaiken muun olin val-
mis sinusta uskomaan, mutta että vielä valehtelijakin. En ole
koskaan aiemmin kuullut sinun yrittävän peitellä omia sotku-
jasi. "
     "Jos vielä jatkat tuota", Damon sanoi, "niin minulta palaa
pinna."
     Mitä tätä pahempaa voisit minulle muka tehdä? Stefan vas-
tasi. Tappamiseni olisi armeliasta.
     "Armeliaisuuteni sinua kohtaan loppui noin sata vuotta sit-
ten", Damon sanoi ääneen. Vihdoinkin hän päästi irti Elenan
leuasta. "Mitä muistat tästä päivästä?" hän kysyi Elenalta.

Smith, L. J.: Verivala - Vampyyripäiväkirjat 3

(The Vampire Diaries: The Fury, 1991)

Otava, 2011, 208 sivua, ISBN 978-951-25175-0

Suomentanut Joel Kontro

Lisätietoa: kirja Otavan sivuilla, sarja Risingshadow-sivustolla, kirjailijasta hänen sivustollaan
Blogeissa: ainakin Kirjamielellä ja Kirjapinot