***
Päätinpä itsekin kantaa korteni kekoon kirjastojen puolesta. Tässä kuva tältä illalta oman lähikirjastoni, Espoon Leppävaaran Sellon, edestä. Mukana kuvassa myös nelijalkainen lenkkikaverini.
Kirjastot ovat olleet suuri osa elämääni lapsesta asti. Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että omat vanhempani (itsekin ahkerina kirjaston käyttäjinä) ovat lukeneet minulle paljon kirjoja syntymästä asti ja kuskanneet mukanansa myös kirjastoon. Muistan vielä sen tärkeyden ja ylpeyden tunteen, kun sain ensimmäisen ihkaoman kirjastokortin. Olin silloin ekaluokkalainen ja kirjastoauto vieraili säännöllisesti koulumme (Masalan koulu Kirkkonummella) pihalla.
Kirjasto on merkinnyt minulle monta asiaa. Peruskouluaikana 90-luvulla, kun ei vielä ollut internettiä yleisessä käytössä, niin kirjasto oli aina ensimmäinen paikka, jonne suunnattiin etsimään tietoa kouluesitelmää tms. varten. Vietin kirjastossa myös muutenkin aikaa paljon. Harrastin tanssimista ja kulutin aina koulun ja tanssituntien välisen ajan kirjastossa eväitäni syöden ja lukien tai läksyjä tehden. Eräällä tavalla kirjasto oli kuin toinen koti minulle. Olin myös himolukija ja lainasin monta kirjaa viikossa (lähinnä hevos-, Tiina- ja nuorten aikuisten kirjoja).
Tänä päivänä kirjastossa käynti on minulle varmaan yhtä viihdyttävää kuin esim. huvipuistossa käynti. :) Joka viikko tulee käytyä ainakin kerran, usein kolmesti, vaikka ei olisi mitään varsinaista asiaakaan... kunhan käyn fiilistelemässä, hypistelemässä ja tuoksuttelemassa kirjoja. Usein mukaan myös tarttuu kirja tai pari. Kirjastossa käymisestä tulee aina hyvälle tuulelle ja koskaan ei tiedä mitä kivoja aarteita osuu silmään!
Näin yliopistossa opiskelevana käytän myös kirjaston lukusalia varsin ahkerasti opiskeluihin. Ja vaikka tietoa löytyykin tänä päivänä paljon netistä, tulee edelleen etsittyä asiatietoa myös ihan perinteisesti hyllyjen välistä ja kirjaston tietokannasta. Kun koiranpentu tuli taloon, hain ensimmäisenä kirjastosta Tuire Kaimion oppaat sen sijaan, että olisin etsinyt tietoa netistä. Kirjoissa on sellaista vanhaa arvokkuutta, että niiden sana tuntuu edelleen painavammalta kuin kaikenlaisten nettilähteiden.
En voisi kuvitella elämää ilman kirjastoja. <3
Olen myös aikaisemmin kirjoittanut blogitekstin elämäni kirjastoista ja se löytyy täältä.
Lopuksi vielä toinen kuva Sellon kirjaston pääsisäänkäynniltä:
5 kommenttia:
Mahtavaa, että lähdit mukaan! Ihana lukea näitä kirjastomuistoja <3
Blogisi onkin minulle uusi, joten hauska päästä tutustumaan taas itselle vieraaseen kirjablogiin :)
Kiitos Katri, oli tosiaan ihan pakko osallistua, kun tällaisen tempauksen bongasin, vaikka näin viime tippaan ehti mennäkin. Sinunkin blogisi oli minulle ennestään vieras, joten on mielenkiintoista tutustua siihen. :)
Hauskaa nähdä toinenkin koirallinen kirjastokuva tässä tempauksessa! Tuire Kaimion kirjat ovat huikean hyviä, minulla on Pennun kasvatus onneksi omana sillä ykköspentu ehti sitä vähän maistella. :D
Sellon kirjastossa olen käynyt muutamaan otteeseen, tavattoman mukava paikka ja hyvä sarjakuvaosasto aikuisten puolella!
Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)
Kiitos Katja kommentistasi! :)
Lähetä kommentti