perjantai 27. tammikuuta 2012

Helena Waris: Uniin piirretty polku - Pohjankontu 1

Paikalliskirjastossamme oli viime syksynä esillä lista kirjaston suosittelemista fantasiakirjoista. Listalla oli myös tämä, Uniin piirretty polku, jonka on kirjoittanut Helena Waris. Kirja vaikutti kiinnostavalta: muinaiseen Suomeen sijoittuva fantasia kera noituuden ja vanhojen ikiaikaisten mahtien... Lupaavaa!

Kirjassa on useampia päähenkilöitä, joiden kautta tarinaa kerrotaan. Niitonsalon kylän Aile on löytölapsi, joka ei muista mistä hän tulee. Noidaksikin haukuttu mustatukkainen Aile tapaa sepän poika Dain, jonka avustuksella hän alkaa selvittämään menneisyytensä arvoitusta.

Tuultensaarelaiset Kiet ja Troi ovat ukkosmiehiä, jotka saapuvat eräänä päivänä Taivaskallionkylään. Vaikka ukkosmiehet ovatkin ensisijaisesti kauppamiehiä, heitä pelätään hurjan maineensa ja herkän miekkakätensä takia. Kiet iskee silmänsä paimenpiika Neithaan ja lupaa palata myöhemmin kylään hakemaan tämän vaimokseen. Hänen veljensä Troi on puolestaan synkkäilmeinen soturi, jota kiinnostaa vain kartat ja tähdet.

Vaikka kirjassa seurataan pääasiassa näiden eri pikkukylien asukkaita, oman äänensä tarinassa saa myös Arni, maan vartija. Hän istuu kaamoksen ikuisessa pimeydessä tunturien juurella, mitään muistamatta ja jotakin odottaen. Arnin ajatuksia kuullaan kirjassa pieninä väliteksteinä, jotka mukavasti rytmittävät tarinan etenemistä. 

En ole pitkään aikaan lukenut mitään kirjaa, joka olisi ollut minulle näin suuri positiivinen yllätys! Tuli sellainen olo, että mitä ihmettä, kuka on tämä Helena Waris ja miksi en ole kuullut hänestä aikaisemmin? Pienellä googlatuksella selvisi, että kyseessä on Wariksen esikoisromaani, jolle Tolkien-seura antoi Kuvastaja-tunnustuksen vuoden 2009 parhaasta kotimaisesta fantasiakirjasta. Olen iloinen, etten tiennyt tätä ennen lukemista, joten se ei päässyt vaikuttamaan lukukokemukseeni. (Liian suuret odotukset kun voivat pilata hyvänkin kirjan.)

Ensinnäkin tarina on erittäin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. Vaikka tarina on näennäisen yksinkertainen, se veti minua puoleensa heti ensimmäisistä sivuista lähtien. Teksti oli sujuvaa ja miellyttävää. (Esim. luontokuvaus oli kaunista olematta ylikuvailevaa.) Henkilöhahmot olivat aitoja, uskottavia ja sympaattisia! Tunsin todella eläväni mukana heidän tarinaansa. Kirja oli paikoitellen hyvin realistinen, mutta sitten välillä mentiin taas reilusti fantasian puolelle (esim. ihminen muuttui eläimeksi).

Minusta on aina kiva leikitellä ajatuksella, että vaikka tämäkin kirja oli "vain" fantasiaa, niin ehkä joskus kauan sitten on eletty näin Suomessa. Vanhat tavat ja uskomukset erilaisine jumalineen ja henkineen ovat jotenkin kiehtovia. Pidin kovasti myös kirjassa esiintyneistä tuultensaarelaisista eli ukkosmiehistä. Uisko-veneineen ja lehmänsarvikypärineen he vaikuttivat jonkinlaisilta viikinki-miehiltä, vaikkei heitä sillä nimellä kirjassa kutsuttukaan.

En olisi millään uskonut kirjaa esikoisromaaniksi, joten siinäkin mielessä se teki minuun vaikutuksen. Kirjailijan kotisivuilta selviää, että kirjoitustyö oli kestänyt yli 20 vuotta! Ei ihme, että kirja tuntui niin viimeisen päälle hiotulta ja valmiilta. Vaikka Uniin piirretty polku toimii näin yksittäin luettunakin, on silti ihana tietää, että jatkoa on luvassa ainakin kahden kirjan verran! Juoneen jäikin sellaisia pieniä kivoja arvoituksia, jotka ehkä saavat vastauksensa jatko-osissa. 

Näyte sivulta 13:

    Aile asteli hitaasti kostealla polulla. Hänen paljaat
varpaansa jättivät pieniä painaumia saviseen maahan,
ja sateen jäljiltä märät heinät kastelivat hänen hameen-
helmansa painavaksi. Tyttö tunsi tuomenkukkien imelän
tuoksun, joka leijui keväisen lehdon yllä, ja hän jatkoi
matkaansa yhä eteenpäin vaikka kuuli lehtokurpan
kiertävän  jo iltalennollaan. Vaaleankeltaista taivasta
kohti kohoavien koivujen takana häämötti jotakin.

Waris, Helena: Uniin piirretty polku
Otava, 2009, 461 sivua, ISBN 978-951-1-23483-8

Pohjankontu-sarja:

Uniin piirretty polku
Sudenlapset
Talviverinen

Lisätietoa: kirjailijan ja kirjasarjan kotisivut sekä kirjailijan blogi
Täällä mielenkiintoinen haastattelu liittyen kirjan pitkään kirjoitusprosessiin
Arvosteluja: Helsingin Sanomat, Keskisuomalainen
Blogeissa: Morren maailma, Humisevalla harjulla, Ankin kirjablogi

1 kommentti:

sinidean kirjoitti...

Hei Saara ja kiitos kommentista!
Tämähän oli mielenkiintoinen uutinen. Mikään ei ole mukavampaa, kuin että hyvä kirja ilmestyy joskus valkokankaalle. Hieno homma! :)Jään odottelemaan suurella kiinnostuksella...