maanantai 3. joulukuuta 2012

Suzanne Collins: Vihan liekit - Nälkäpeli 2

Olen jäänyt pahasti jälkeen näiden kirja-arvioideni kanssa, joten muutama seuraava arvio tulevat olemaan lyhyehköjä. Tämän Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogian toisen osan, Vihan liekit, luin keväällä heti ensimmäisen osan perään.

Vaikka Nälkäpeli on onnellisesti ohitse, sen ulkopuolella alkaa ihan uusi peli Capitolin presidentti Snown ja Katnissin välillä. Katnissista on tahtomattaan tullut vyöhykkeillä orastavan kapinan kasvot ja suuri syntipukki, jolle presidentti janoaa kostoaan.

Katnissin tunteet tässä toisessa osassa ovat hyvin ristiriitaiset ja hän alkaa pitää Nälkäpelistä selviytymistään enemmän häviönä kuin voittona. Lisäksi hän kyseenalaistaa oman hyvyytensä painiessaan tunteidensa kanssa, jotka ohjaavat häntä vuoroin Galen ja kapinan ja vuoroin Peetan ja Capitolin miellyttämisen suuntaan.

Haymitch on minusta sarjan mielenkiintoisimpia hahmoja ja olikin mukava oppia tuntemaan häntä lisää ja seurata hänen ja Katnissin ystävyyssuhteen kehittymistä. Yksi kirjan herkullisimpia ja inhimillisimpiä kohtauksia olikin Katnissin ja Haymitchin yhteinen ryyppyhetki, joka toi erityisesti Katnissin haavoittuvuuden esille ja teki hänestä entistä pidettävämmän henkilön.

Vihan liekit oli yllättävän toimiva kakkososa. Olin aluksi vähän skeptinen, että miten kirjassa voitaisiin saavuttaa ykkösosan jännitys ja intensiteetti, mutta huoleni oli turha, sillä kirja piti täydellisesti otteessaan! Itse asiassa Vihan liekit oli jopa parempi kuin Nälkäpeli. Kirjan tunnelma oli selvästi pahaenteisempi ja jännittyneempi. Kolmososa on edelleen minulla lukematta, koska olen tahallani pitkittänyt sen aloittamista. Sen verran on korkeat odotukset! :)

Collins, Suzanne: Vihan liekit - Nälkäpeli 2
(Catching Fire, 2009)
WSOY, pokkari, 2011, 412 sivua, ISBN 978-951-0-37212-8
Suomentanut Helene Bützow

Nälkäpeli-trilogia:
Vihan liekit
Matkijanärhi

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luin kirjat peräkkäin pari viikkoa sitten ja minäkin pidin enemmän toisesta kirjasta. Se piti mukavasti otteessaan. Lopetus oli todella ovela. Toivon mukaan seuraava olisi vielä parempi. Satuin perään katsomaan elokuvankin, mikä oli ihan jees.

Seija

sinidean kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Seija! :)

Minustakin kakkososan lopetus oli todellakin aika ovela. Elokuvasta olen samaa mieltä, että ihan jees oli, mutta ei ehkä yltänyt kirjan tasolle kuitenkaan. Lisäksi itseäni ärsytti tuollainen vapaan käden kuvaustyyli eli heiluva kamera. Sopi toki aiheeseen, mutta elokuvan katsominen aiheutti ainakin itselleni päänsäryn. :(