torstai 18. huhtikuuta 2013

Rhyannon Byrd: Suden taisto - Veren viemät 1

 Rhyannon Byrd: Suden taisto - Veren viemät 1
(Last Wolf Standing, 2008)
Harlequin, 2011, 349 sivua, ISBN 978-91-640-8327-2
Suomentanut Eeva Parviainen

Rhyannon Byrdin Suden taisto on ihkaensimmäinen Harlequin nocturne -sarjan kirja, jonka olen lukenut (ja ylipäätään ensimmäinen Harlequin minulle). Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että tartuin tähän Harlequiniin ainoastaan paranormaalin romantiikan ystävänä, "tavallisiin harlekiineihin" en varmaan koskaan tule tutustumaan, sen verran tiukasti on juurtunut käsitys harlekiineista roskakirjallisuutena...

Mutta asiaan... Suden taisto kertoo Masonista, joka on puoliksi Lucan (ihmissusi) ja puoliksi ihminen. Hän tapaa eräänä päivänä ihmisnaisen nimeltä Torrance ja nämä kaksi tuntevat heti vetoa toisiinsa. Masonin tehtävänä on kuitenkin kaataa luopiosusi Simmons ja pian myös Torrance joutuu vaarallisesti vedetyksi mukaan susijuttuihin.

Täytyypä todeta, että tämä kirja oli kyllä Viihdettä parhaimmillaan: huumoria, romantiikkaa, erotiikkaa ja jopa vähän jännitystäkin! Siis täydellistä kesälukemista riippumatossa köllöttelyyn (tai miksei myös syksyn pimeneviin iltoihin). Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja erityisesti Masonin kaveri Jeremy vaikutti kiinnostavalta tyypiltä. Itse Mason alkoi valitettavasti ärsyttämään loppua kohden.

Hieman huvitti, kun jo kirjan toisella sivulla minittiin "pullottavat ruumiinosat"... Mietin että voi ei, onko tämä nyt koko ajan tätä! ;) Onneksi ei sentään. Tosin paikoitellen romantiikkapuoli meni omaan makuuni ihan överiksi. Sen sijaan taas esim. taistelukohtaukset ohitettiin kirjassa aika reippaalla kädellä, mistä huomasi kyseessä olevan ensisijaisesti romantiikkaromaani ja ns. naistenkirja. Vähän turhan kesyä kamaa omaan makuuni eli olisin kaivannut enemmän taisteluita ja jännitystä.

Susijutut olivat minulle kirjan mielenkiintoisinta antia, vaikken yleisesti olekaan ihmissusista niin viehättynyt. (Paranormaalin romantiikan saralta kun löytyy monia mielenkiintoisempia otuksia...) Kirjan juoni parani loppua kohden ja lopetus oli lupaava ajatellen sarjan seuraavaa osaa (ehkä lisää Jeremyä?).

Suosittelen kirjaa kaikille paranormaalin romantiikan ystäville ja/tai kevyttä kesäviihdelukemista kaipaaville!

(Kirja luettu heinäkuussa 2012)

Ei kommentteja: