keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Lauren Oliver: Delirium - rakkaus on harhaa

Lauren Oliver: Delirium - rakkaus on harhaa
(Delirium, 2011)
WSOY, 2012, pokkari, 351 sivua, ISBN 978-951-0-39356-7
Suomentanut Marja Helanen-Ahtola
Luettu 6.6.2013

Lukulistojani selaamalla voi nopeasti havaita heikkouteni romantiikalla höystettyihin nuortenkirjoihin ja erityisesti sellaisiin, joissa on fantasian tai scifin elementtejä. Dystopia on yksi suosikkigenreistäni ja tätä Delirium-trilogiaa olikin minulle suositeltu useampaan otteeseen. Odotukset olivat siis korkealla!

Nooh... valitettavasti Delirium oli minulle pienoinen pettymys. Se muistutti kovin paljon Condien Tarkoitettu ja Rossin Paljaan taivaan alla -kirjoja, ja koska em. olivat minulle mieleisempiä, Deliriumin lukukokemus kärsi ehkä vähän tästä samankaltaisuudesta. Kenties nuorten dystopia-aihe on jo nyt niin läpikoluttu, että siitä on vaikea saada enää mitään uutta ja erilaista irti (harmi!)? Vaikka kirjan dystopiaksi voikin luokitella, science fictionia siinä oli loppujen lopuksi hyvin vähän eli enemmän tämä on puhtaasti nuortenkirja kera romantiikan. Miinusta tuli myös valitettavasti juonen arvattavuudesta.

Jotain plussaakin kuitenkin. Itse aihehan oli ihan älyttömän kiinnostava ja kutkuttava! Kirjassa rakkaus on sairaus, jotakin kiellettyä ja vältettävää ja ihmiset käyvät tietyssä iässä lävitse "proseduurin", jossa kyky rakastaa (ja ylipäätään kokea äärimmäisiä tunteita) poistetaan heidän aivoistaan. Proseduuriaan odottava Lena tapaa Alexin, joka on "parantamaton" ja kuinkas sitten käykään...

Oliver oli keksinyt kivasti joka luvun alkuun pienen otteen eri lähteistä koskien tautia nimeltä rakkaus. Oli otteita mm. säännöksistä, laeista ja historiankirjoituksista. Nämä rytmittivät kivasti lukukokemusta ja lukijakin oppi vähitellen lisää em. taudista ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Oliverin teksti oli muuten paikoitellen tosi kaunista (esim. hienoja vertauskuvia), jos vain jaksoi keskittyen lukea.

Deliriumin tarina kävi todella jännäksi loppua kohden ja viimeiset sivut olivat suorastaan hengästyttäviä (ja kyynelkin taisi tämän lukijan poskelle vierähtää)! Tämän takia sarjan toinen osakin meni ehdottomasti lukulistalle, vaikkei mikään huippufiilis tästä ensimmäisestä osasta jäänytkään.

Suosittelen dystopian ja/tai nuortenromantiikan ystäville!

Ei kommentteja: