Kiera Cass: The Selection - The Selection 1

Kiera Cass: The Selection (2012) - The Selection 1

HarperCollins, 327 sivua, ISBN 978-0-00-746669-6

Olen pahasti koukuttunut näihin dystopialta haiskahtaviin nuortenkirjoihin! Kiera Cassin trilogian aloitus The Selection yhdistää dystopiaa, prinsessasatua ja reality-tv:tä.

Tarina sijoittuu kastijärjestelmäiseen Illéan maahan, jossa ylintä ykköskastia edustavat kuninkaalliset ja alinta 8. kastia kodittomat. Jokaisella on ennaltamäärätty elämäntehtävä kastinsa mukaisesti ja tytöt naitetaan yleensä samaan tai itseään korkeampaan kastiin. America Singer on laulaja ja kuuluu viidenteen kastiin muiden taiteilijoiden tapaan. Hänellä on kielletty rakkaudenkohde Aspen, joka kuuluu kuudenteen kastiin ja jota America tapailee salaa.

Illéan prinssi Maxon on tullut naimaikään ja hänelle on tarkoitus etsiä tuleva puoliso järjestämällä suurenluokan reality-tv-show "The Selection" (suomeksi "Valinta"), johon arvotaan osallistumaan 35 nuorta naista. America ei tunne hinkua päästä prinsessaksi ja pitää prinssi Maxonia tylsänä, mutta päättää osallistua arvontaan perheensä rahatilanteen takia ja Aspenin pyynnöstä, koska tämä haluaa Americalle taloudellisesti paremman tulevaisuuden kuin mitä itse voisi koskaan tarjota. Aspenille heidän kastieronsa onkin arka paikka, joka aiheuttaa pahan riidan, minkä seurauksena Aspen katkaisee välinsä Americaan. Vastoin kaikkien odotuksia America tuleekin valituksi osallistumaan Valintaan. Viimeisenä ennen lähtöään hän näkee Aspenin toisen naisen kanssa ja äkkiä muutto palatsiin tuntuukin tervetulleelta pakomahdollisuudelta.

Tätä kirjaa lukiessa tuli ihan Disney-elokuvafiilikset tyyliin Lumottu Ella tai Prinsessäpäiväkirjat! En ole pitänyt itseäni koskaan prinsessaleikeistä innostuvana tyttönä, mutta pakko epäillä, että minunkin sisälläni asuu sittenkin se pieni prinsessa, jonka mielestä oli aika ihanaa lukea tällaista "prinsessasatua". Kaikkien aikojen ihanin prinsessasatu on mielestäni Tuhkimo ja tämän kirjan lähtöasetelmassa oli jotain samaa henkeä, nimittäin että köyhistä oloista tuleva tyttö saa mahdollisuuden maistaa yläluokkaista elämää ja kohdata oikean prinssin!

The Selection tarjosi aimo annoksen romantiikkaa, kiellettyä rakkautta ja kolmiodraamaa. Tarinan minä-kertoja America on sellainen jalat maassa oleva vaatimaton ja sympaattinen tyttö, joka ei ole mikään hienohelma tai pyrkyri kuten monet muut Valintaan osallistuvat tytöt. Suklaasilmäinen Aspen jäi minulle ehkä vähän etäiseksi hahmoksi vielä ja lähinnä kyseisen jätkän ylpeys tai mikä lie pisti kovasti ärsyttämään. Hänellä oli kaunis rakastava tyttöystävä kainalossa ja sitten antoikin tyhmien kastiasioiden tulla onnen väliin. Pöh, mikä hölmö idiootti!

Prinssi Maxon taas... Hän ei ärsyttänyt minua ollenkaan. ;) Maxonista taisi tulla yksi kirjallisista ihastuksenkohteistani. Ihana tyyppi! Vaikka kirjan alussa hänestä maalataankin tylsää, jäykkää ja vähän julmaakin kuvaa, arvasin ettei koko totuus liene siinä. Maxonin ja American keskinäiset sanailut olivat jotenkin kutkuttavaa luettavaa.

Kirja oli mukavan kevytlukuinen, sen luvut suhteellisen lyhyitä ja englanninkieli helppoa (ei monimutkaisia pitkiä lauseita). Suosittelenkin tätä kirjaa lämpimästi, jos esim. haluaa harjoituttaa englanninkielen ymmärtämystään, mutta ei ole aiemmin uskaltanut yrittää. Olen nyt lukenut muutamia näitä young adult -kirjoja englanniksi ja alussa hämäännyin, kun amerikkalaisessa kirjassa oli brittisanastoa. Nyt olen oppinut, että nämä Suomen kirjastoista saatavat (ja ilmeisesti ylipäätään Suomessa myytävät) englanninkieliset ovatkin lähes poikkeuksetta brittikäännöksiä!

Summa summarum: The Selection oli symppis, ihana, viihdyttävä, kutkuttava ja koukuttava tarina, jota suosittelen kaikille YA-kirjojen, dystopian ja romantiikan ystäville! Ei kannata pelätä englanninkieltä, vaikkei sitä olisikaan tottunut lukemaan.

Tähdet: **** (Luettu 30.9.2014)

Kirjasarja on alunperin tehty trilogiaksi (The Selection, The Elite ja The One), mutta sen lisäksi Cass on laajentanut sarjaa alku-, väli- ja lisäosilla:

0,4. The Queen (ilm. 12/2014)
0,5. The Prince (2013)
1. The Selection (2012)
2. The Elite (2013)
2,5. The Guard (2014)
2,6. The Favorite (ilm. 2015)
3. The One (2014)
4. The Heir (ilm. 2015)
5. Untitled (ilm.?)

Cassin kotisivut.

Ps. Lukiessa mietin, että tämä kirja olisi kiva nähdä valkokankaalla. Varmuuden vuoksi tein sitten haun Imdb:ssä ja se kertoikin, että kirjasta on tehty kaksi tv-elokuvaa vuosina 2012 ja 2013! Tuollaisiin pienen budjetin tv-elokuviin on hankala päästä käsiksi (ja casting oli mielestäni pääasiassa epäonnistunutta), joten jään edelleen odottamaan leffateattereihin sitä oikeaa kunnon suurta Disney-elokuvaa... ;)

Lauren Oliver: Delirium - rakkaus on harhaa

Lauren Oliver: Delirium - rakkaus on harhaa

(Delirium, 2011)

WSOY, 2012, pokkari, 351 sivua, ISBN 978-951-0-39356-7

Suomentanut Marja Helanen-Ahtola

Luettu 6.6.2013

Lukulistojani selaamalla voi nopeasti havaita heikkouteni romantiikalla höystettyihin nuortenkirjoihin ja erityisesti sellaisiin, joissa on fantasian tai scifin elementtejä. Dystopia on yksi suosikkigenreistäni ja tätä Delirium-trilogiaa olikin minulle suositeltu useampaan otteeseen. Odotukset olivat siis korkealla!

Nooh... valitettavasti Delirium oli minulle pienoinen pettymys. Se muistutti kovin paljon Condien Tarkoitettu ja Rossin Paljaan taivaan alla -kirjoja, ja koska em. olivat minulle mieleisempiä, Deliriumin lukukokemus kärsi ehkä vähän tästä samankaltaisuudesta. Kenties nuorten dystopia-aihe on jo nyt niin läpikoluttu, että siitä on vaikea saada enää mitään uutta ja erilaista irti (harmi!)? Vaikka kirjan dystopiaksi voikin luokitella, science fictionia siinä oli loppujen lopuksi hyvin vähän eli enemmän tämä on puhtaasti nuortenkirja kera romantiikan. Miinusta tuli myös valitettavasti juonen arvattavuudesta.

Jotain plussaakin kuitenkin. Itse aihehan oli ihan älyttömän kiinnostava ja kutkuttava! Kirjassa rakkaus on sairaus, jotakin kiellettyä ja vältettävää ja ihmiset käyvät tietyssä iässä lävitse "proseduurin", jossa kyky rakastaa (ja ylipäätään kokea äärimmäisiä tunteita) poistetaan heidän aivoistaan. Proseduuriaan odottava Lena tapaa Alexin, joka on "parantamaton" ja kuinkas sitten käykään...

Oliver oli keksinyt kivasti joka luvun alkuun pienen otteen eri lähteistä koskien tautia nimeltä rakkaus. Oli otteita mm. säännöksistä, laeista ja historiankirjoituksista. Nämä rytmittivät kivasti lukukokemusta ja lukijakin oppi vähitellen lisää em. taudista ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Oliverin teksti oli muuten paikoitellen tosi kaunista (esim. hienoja vertauskuvia), jos vain jaksoi keskittyen lukea.

Deliriumin tarina kävi todella jännäksi loppua kohden ja viimeiset sivut olivat suorastaan hengästyttäviä (ja kyynelkin taisi tämän lukijan poskelle vierähtää)! Tämän takia sarjan toinen osakin meni ehdottomasti lukulistalle, vaikkei mikään huippufiilis tästä ensimmäisestä osasta jäänytkään.

Suosittelen dystopian ja/tai nuortenromantiikan ystäville!

Becca Fitzpatrick: Riitasointu - Langennut enkeli 2

Becca Fitzpatrick: Riitasointu (Crescendo, 2010)

WSOY 2011, suomentanut Pirjo Ruti 

Mitä enemmän olen lukenut nuorille suunnattua paranormaalia romantiikkaa sitä paremmalta tämä Becca Fitzpatrickin hush hush -saaga alkaa tuntua. Se nimittäin erottuu joukosta positiivisesti kaikin puolin toimivana kirjasarjana! Riitasointu on hyvin tyypillinen kirjasarjan kakkososa eli se osa, kun syntyneeseen rakkauteen ilmestyy viimeistään se ensimmäinen ryppy ja rakkaussuhdetta koetellaan jollakin tavoin. Kuten edellisessäkin osassa myös Riitasoinnussa on jännitystä, huumoria (esim. Noran ja hänen bestiksensä Veen keskinäiset sanailut saa hymyilemään), kutkuttavaa romantiikkaa ja herkullisia väärinkäsityksiä. Suosittelen kaikille paranormaalin romantiikan ystäville!

Veera Laitinen: Surunsyöjät

En ole ehtinyt viime aikoina kirjoittamaan kirja-arvioita samaa tahtia kuin mitä luen, joten tulen jatkossa kirjoittamaan kavennettuja versioita kirja-arvioista tai vielä pienempiä ns. miniarvioita. (Aika näyttää tulenko muuttamaan arviointityyliäni tähän suuntaan pysyvästi.) Kavennetut kirja-arviot tulevat koostumaan pelkästä arvio-osuudesta eli niistä on karsittu pois mm. kirjan juoni, lukunäytteet ja mahdollisesti myös linkit lisätietoihin yms. Edellä mainittujen kanssa säätämiseen ja pelaamiseen minulla menee helposti kaksinkertainen aika verrattuna itse arvion kirjoittamiseen!

Sitten asiaan eli Veera Laitisen Surunsyöjät-romaaniin, joka on viisiosaiseksi kasvavan kirjasarjan aloitusosa. Tarina on valitettavan tuttu ja kliseinen teemoiltaan (uusi poika tulee kouluun, tyttö rakastuu, ollako vai eikö olla -pähkäilyä, riitoja, sovintoja, väärinkäsityksiä ja tietenkin Suuri Salaisuus...), mutta silti erittäin mukaansatempaiseva. Paikoitellen teksti oli häiritsevän kömpelöä (samaa toistavia lauseita ja joitakin juonellisia epäloogisuuksia), mutta kirjailijan ikä (synt. -97!) huomioiden on tällainen sivuseikka helppo antaa anteeksi.

Nuoren teini-ikäisen päähenkilön näkökulman kuvaaminen on uskottavaa, kuka osaisikaan paremmin kuvata teinin sielunmaisemaa kuin teini itse! Tosin se aiheutti myös hieman puistatusta, sillä en voinut sietää päähenkilön "teiniyttä" mielenailahteluineen saati sitten samaistua häneen. Ärsyttävä tyyppi! ;) Minua myös hieman häiritsi kirjan tapahtumien sijoittaminen amerikkalaiselta kuulostavaan pikkukaupunkiin ja henkilöiden nimeäminen tämänmukaisesti. Miksei tapahtumat voineet sijoittua Suomeen? (Vai onko kenties tavoitteena USA:n kirjamarkkinat?)

Näin nuoreksi esikoiskirjailijaksi Veera Laitinen kirjoittaa todella hyvin, teksti on rikasta ja tarina mielenkiintoinen. Pidin myös tästä uudesta paranormaalien olentojen tyypistä eli surunsyöjästä, jonka synty oli kivasti keksitty. Pientä huvitusta aiheutti, kun huomasin kirjalijan tykkäävän käyttää adjektiiveja. Paljon. Esim. kirjan miespäähenkilön ylivertaisen komeaa ulkonäköä kuvattiin noin yhden sivun verran... ;) Mutta ei siinä mitään, oli helppo nähdä henkilö elävänä mielessä, kun noin tarkasti kuvailtiin. Kirjassa oli myös samaiseen komistukseen liittyviä kutkuttavia suutelukohtauksia melko paljon (romantikoille tiedoksi!)...

Kirja parani koko ajan edetessään ja kävi suorastaan kihelmöivän jännittäväksi loppua kohden. Odotan mielenkiinnolla sarjan seuraavaa osaa ja nuoressa kirjailijassa eittämättä tapahtuvaa kehitystä. Onko Suomi saanut uuden lupaavan lahjakkuuden fantasiakirjailijoiden joukkoon? Minä uskon niin. :)

Laitinen, Veera: Surunsyöjät

Ivan Rotta et Co, 2011, 253 sivua, ISBN 978-952-5974-00-3

Surunsyöjät-sarja:
1. Surunsyöjät (2011)
2. Amethystin vangit (ilmestyy 15.8.2012)