Lukusuunnitelmia 2021

Onko lukutoukan elämässä ihanampaa kuin lukulistojen ja -suunnitelmien tekeminen? Väitän, että itse lukemisen lisäksi se on puolet nautinnosta. :)

Tässä postauksessa nostan esiin muutaman teeman tälle vuodelle.

 

Vanhat scifi- ja fantasiaklassikot

Spekulatiivisen kirjallisuuden harrastajaksi olen loppujen lopuksi lukenut aika vähän niin sanottua klassikkokirjallisuutta em. genren sisältä. Itse asiassa nuorena luin näitäkin enemmän, mutta viime vuosina niin vähän, että nolottaa edes myöntää. Vieläkin minulta on lukematta esimerkiksi Vuonna 1984, Fahrenheit 451, Hyperion, Maameren tarinat, Ruohometsän kansa, Avalonin usvat, Neurovelho, Salamurhaajan oppipoika ym. ym. Ehkä suurimpana häpeäpilkkuna puutelistallani on Taru sormusten herrasta, jota olen aloittanut todella monta kertaa, mutta jonka lukeminen on aina tyssännyt ärsyttävään Tom Pompadulli (vai-mikä-lie-olikaan-nimeltään) -hahmosta kertovaan lukuun. Tänä vuonna otan tavoitteekseni taltuttaa ainakin muutaman scifi- tai fantasiaklassikon.

 

Helmet-lukuhaaste 2021

Tällä kertaa aloitin haasteen kanssa jo ajoissa ja se onkin lähtenyt mukavasti käyntiin. Saatan jopa saada luetuksi kaikki haastekohdat määräajassa, jos nykyinen hyväksi havaittu lukusysteemini jatkuu tällaisena. Minulla on nimittäin koko ajan yksi kirja kuuntelussa äänikirjana ja toinen perinteisessä luvussa, ja näyttää siltä, että saan molemmat luettua/kuunneltua aina noin kahden viikon sisällä, mikä merkitsisi noin kirja per viikko -lukuvauhtia. Ja koska Helmetin haasteessa on 50 kohtaa, pitäisi 52 viikon riittää ainakin teoriassa haasteen läpäisemiseen.

 

Lukulistoille jämähtäneet

Varmasti kaikilla on näitä kirjoja, jotka vuodesta toiseen kulkevat mukana lukulistoilla, mutta eivät jostain syystä vaan tule valituksi. Yleisemmin syynä on se, että olen jo unohtanut millä perusteella kirja on listalle päätynyt tai mistä aiheesta se kertoikaan. Haluaisin nyt alkaa purkamaan näitä lukulistoillani vuosia keikkuneita teoksia. Yksi tällainen on esimerkiksi Siri Pettersenin Odininlapsi, joka vaikutti heti ilmestyttyään tosi kiinnostavalta, mutta on kenties paksuutensa takia jäänyt vain aloittamatta, vaikka suomennoksen ilmestymisestä on jo yli viisi vuotta. Tai Patrick Rothfussin Tuulen nimi, jonka ilmestymisestä on 10 vuotta!

 

Nuorille suunnattu spefi / YA-kirjat

Tämä on ehkä se rakkain lapseni, jota haluan lukea tänäkin vuonna. Nuortenkirjoissa on vain sitä jotain, mikä saa minut tarttumaan niihin kerta toisensa jälkeen. Vaikka olen itse jo perheellinen, neljääkymppiä lähestyvä rouvashenkilö, pystyn jollain tasolla edelleen samaistumaan nuoriin hahmoihin ja heidän maailmaansa. Haluankin tänä vuonna julkaista ihan oman postauksen siitä, että mikä saa aikuisen lukemaan ns. nuortenkirjoja. Tiedän, etten ole ainoa, ja jossain mielessä haluankin toimia sanansaattajana sille, että ihan kaikki voivat lukea kaikenlaisia kirjoja ilman häpeää ja iästä tai sukupuolesta riippumatta eikä meidän pitäisi antaa minkäänlaisten keinotekoisten luokitusten rajoittaa lukuvalintojamme.

 

Tulevan kevään/kesän kiinnostavimmat uutuuskirjat:

Ei aivan ihmisiä: novelleja tulevaisuuden älyistä (Osuuskumman scifi-antologia) (ilm. 31.1.21)

Sini Helminen: Hurme - Lujaveriset 1 (ilm. 31.3.21)

Siri Pettersen: Rautasusi - Vardari 1 (ilm. 31.5.21)

Christopher Paolini: Infinitum - Tähtien meri: osa 1 (ilm. 30.6.21)

Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Sieluttomat - Blackwoodin tapaukset 1 (ilm. 5.7.21)

Kirjavuoteni 2020

Hyvää uutta vuotta kaikki kirjojen ystävät!

Olipas 2020 hullu vuosi kaikin tavoin! Puhkuin vuosi sitten uutta intoa, suunnittelin lukulistoja ja blogin uljasta paluuta, mutta toisin kävi. Tuli korona ja lapsemme siirtyivät päivähoidosta kotihoitoon. Synnytin kolmannen lapsemme. Tuli jotenkin totaalinen väsähdys lukemisen suhteen. Ainoat lukutilaisuuteni viimeisen vuoden aikana ovat olleet ne, kun kaikki kolme lasta ovat nukkumassa ja olen itsekin jo sängyssä. Noh, ehkä kaksi minuuttia olen jaksanut lukea, kunnes olen havahtunut kirjan pläjähtämiseen kasvojeni päälle. Vasta kesän jälkeen oikeastaan piristyin lukemaan. Vuoden 2020 kirjasaldoksi kerääntyi vain vaivaiset 19 kirjaa ja jos alkuvuosi olisi ollut erilainen, olisi saldo hyvin voinut olla jopa 40.

Osallistuin viime syksynä vielä viime tipassa yhteen lukuhaasteeseen eli Helmetin haasteeseen, josta on tullut monipuolisuudellaan ja sopivalla vaikeustasollaan kestosuosikkini kirjahaasteista. Tosin aloitin haastekirjojen keruun tosiaan vasta kesän jälkeen. Sain kuitenkin kaikki lukemani 19 kirjaa vastaamaan jotakin haastekohtaa, mikä oli mukava yllätys.

Ilman äänikirjoja, joihin ennakkoluuloistani huolimatta tartuin pari vuotta sitten, olisi lukutahtini vielä hitaampaa. Käytänkin kaikki vähänkin soveltuvat hetket äänikirjoista nauttimiseen eli siivotessani tai muita mekaanisia kotitöitä tehdessäni ja tietysti koiran kanssa lenkkeillessäni. Tosin huomasin sellaisen ilmiön, että äänikirjat sopivat omalla kohdallani kenties parhaiten ainoastaan tarpeeksi kevyen kirjallisuuden (jännitys- tai viihdepainotteisen) kuunteluun eli kirjallisuuden, joka ei heti kärsi, jos jotain menee ohi korvien. Tämä hieman rajoittaa mitä voin kuunnella ylipäätään. Pakko myöntää, että edelleen arvostan oikean lukemisen paljon korkeammalle ja pyrin siihen ensisijaisesti, mutta ehdottomasti myös äänikirjoilla on paikkansa ja aikansa.

Luin/kuuntelin viime vuonna eniten spekulatiivista fiktiota, mikä oli ihan tavoitteiden mukainen, mutta silti positiivinen, yllätys. Haluan pitää blogini spefiin keskittyvänä genreblogina, mutta aina tämä ei ole välittynyt lukemistani kirjoista. Tämän takia myös kirja-arvioiden kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, koska haluaisin tehdä arvioita tänne pääasiassa spefi-kirjallisuudesta. Viime vuoden kirjasaldossani näkyi lisäksi kaksi muuta genreä, jotka tuntuvat pitävän pintansa vuodesta toiseen, eli nuortenkirjat ja jännityskirjallisuus. Niitä tulen todennäköisesti jatkossakin lukemaan aikuisille suunnatun fantasian ja scifin lisäksi.

Innostuin muuten viime vuonna kuuntelemaan true crime -podcastejä ja niiden innoittamana luin elämäni ensimmäisen tosirikoksia käsittelevän kirjan nimeltä Ei jälkeäkään - 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua. Pidin lukukokemuksesta ja ennustan, että tulen lukemaan jatkossa myös lisää näitä true crime -kirjoja.