Hyvää uutta vuotta kaikki kirjojen ystävät!
Olipas 2020 hullu vuosi kaikin tavoin! Puhkuin vuosi sitten uutta intoa, suunnittelin lukulistoja ja blogin uljasta paluuta, mutta toisin kävi. Tuli korona ja lapsemme siirtyivät päivähoidosta kotihoitoon. Synnytin kolmannen lapsemme. Tuli jotenkin totaalinen väsähdys lukemisen suhteen. Ainoat lukutilaisuuteni viimeisen vuoden aikana ovat olleet ne, kun kaikki kolme lasta ovat nukkumassa ja olen itsekin jo sängyssä. Noh, ehkä kaksi minuuttia olen jaksanut lukea, kunnes olen havahtunut kirjan pläjähtämiseen kasvojeni päälle. Vasta kesän jälkeen oikeastaan piristyin lukemaan. Vuoden 2020 kirjasaldoksi kerääntyi vain vaivaiset 19 kirjaa ja jos alkuvuosi olisi ollut erilainen, olisi saldo hyvin voinut olla jopa 40.
Osallistuin viime syksynä vielä viime tipassa yhteen lukuhaasteeseen eli Helmetin haasteeseen, josta on tullut monipuolisuudellaan ja sopivalla vaikeustasollaan kestosuosikkini kirjahaasteista. Tosin aloitin haastekirjojen keruun tosiaan vasta kesän jälkeen. Sain kuitenkin kaikki lukemani 19 kirjaa vastaamaan jotakin haastekohtaa, mikä oli mukava yllätys.
Ilman äänikirjoja, joihin ennakkoluuloistani huolimatta tartuin pari vuotta sitten, olisi lukutahtini vielä hitaampaa. Käytänkin kaikki vähänkin soveltuvat hetket äänikirjoista nauttimiseen eli siivotessani tai muita mekaanisia kotitöitä tehdessäni ja tietysti koiran kanssa lenkkeillessäni. Tosin huomasin sellaisen ilmiön, että äänikirjat sopivat omalla kohdallani kenties parhaiten ainoastaan tarpeeksi kevyen kirjallisuuden (jännitys- tai viihdepainotteisen) kuunteluun eli kirjallisuuden, joka ei heti kärsi, jos jotain menee ohi korvien. Tämä hieman rajoittaa mitä voin kuunnella ylipäätään. Pakko myöntää, että edelleen arvostan oikean lukemisen paljon korkeammalle ja pyrin siihen ensisijaisesti, mutta ehdottomasti myös äänikirjoilla on paikkansa ja aikansa.
Luin/kuuntelin viime vuonna eniten spekulatiivista fiktiota, mikä oli ihan tavoitteiden mukainen, mutta silti positiivinen, yllätys. Haluan pitää blogini spefiin keskittyvänä genreblogina, mutta aina tämä ei ole välittynyt lukemistani kirjoista. Tämän takia myös kirja-arvioiden kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, koska haluaisin tehdä arvioita tänne pääasiassa spefi-kirjallisuudesta. Viime vuoden kirjasaldossani näkyi lisäksi kaksi muuta genreä, jotka tuntuvat pitävän pintansa vuodesta toiseen, eli nuortenkirjat ja jännityskirjallisuus. Niitä tulen todennäköisesti jatkossakin lukemaan aikuisille suunnatun fantasian ja scifin lisäksi.
Innostuin muuten viime vuonna kuuntelemaan true crime -podcastejä ja niiden innoittamana luin elämäni ensimmäisen tosirikoksia käsittelevän kirjan nimeltä Ei jälkeäkään - 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua. Pidin lukukokemuksesta ja ennustan, että tulen lukemaan jatkossa myös lisää näitä true crime -kirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti