Sophie Jordan: Liekki - Firelight 1

 

Lucianista jäi niin surullinen olo, että oli pakko saada nopeasti jotain lohtulukemista. Tämä Sophie Jordanin Liekki oli odottanut hyllyssä jo jonkin aikaa oikeaa lukuhetkeä, joten se oli sopiva ehdokas mielipahan lievittäjäksi. Mikäs sen lohduttavampaa kuin tempautua äkkiä toiseen fantasiamaailmaan ja uusien rakkauskiemuroiden vietäväksi... ;)             

Liekissä on päähenkilönä teinityttö Jacinda, joka on draki eli lohikäärmeistä polveutunut ihminen. Erikoiskykynsä (tulen syökseminen) takia hänet on tuomittu elämään drakilauman kaiken huomion keskipisteenä. Lisäksi lauman tuleva johtaja Cassian tuntuu pitävän häntä automaattisesti tulevana puolisonaan. Eräänä kohtalokkaana aamuna astuu kuvioon mukaan kielletty rakkaus, lohikäärmeenmetsästäjiin kuuluva Will. Jacinda joutuu ikävään välikäteen punnitessaan oman onnellisuutensa ja lauman odotusten täyttämisen välillä.

Oi miten kiva kirja! Tämä lohikäärmejuttu oli uusi ja tuoreelta tuntuva idea yliluonnollisen romantiikan saralla. Lisää tuoreutta toi se, että tässä kirjassa tyttö olikin se suhteen yliluonnollinen osapuoli ja poika tavallinen ihminen (yleensä ollut päinvastoin). Kun tuo tyttö oli vielä kaiken lisäksi vahva ja omapäinen nainen, niin ajattelin että vau! Tämä oli erittäin tervetullutta vaihtelua kaikille niille ihmistyttöreppanoille, joiden on tottunut huokailevan yliluonnollisen poikaystävänsä paremmuutta.

Liekin tarina oli äärettömän mielenkiintoinen ja jäin samantien koukkuun. Ahmin tämän kirjan yhdessä illassa joululomalla, vaikka normaalisti olen hidas lukija. Kirjassa oli mukavasti romantiikkaa, jännitystä ja vauhtia, eikä tippaakaan tylsyyttä = mainio lohtukirja tilanteeseen kuin tilanteeseen! ;) Ainoat miinukset annan siitä, kun jossain vaiheessa hieman ärsytti Jacindan jatkuva jahkailu ollakko vai eikö olla -tyyliin, kun ei siitä meinannut loppua tulla. (Eikä se sopinut oikein yksiin hänen itsenäiseksi kuvatun luonteensa kanssa...)

Tämä kirja oli muuten kirjoitettu preesensissä, mikä hieman häiritsi, kun on tottunut lukemaan paljon imperfektissä kulkevia kirjoja. Preesens-lukemisesta tulee jotenkin hengästynyt olo, ihan kuin tarvitsisi lukea nopeammin. (Ehkä siksi luin kirjan niin nopeasti?) Toisaalta esim. luonnon kuvailu sopii jotenkin hyvin preesensiin ja tässä kirjassa oli paikoitellen hyvin kaunista kerrontaa, joka miellyttää tällaista kaltaistani herkkää tyyppiä...

Tämä Liekki on muuten trilogian aloitus, joten jään janoten odottamaan jo seuraavaa osaa. Kirjan tapahtumat jäivätkin niin pahasti ja koukuttavasti kesken, että odotusaika tulee varmaan tuntumaan pitkältä. Ja lopuksi vielä todettakoon, että tämän kirjan romantiikka oli aika suloista ja itkuakin tuli vähän väännettyä. Silti tästä kirjasta jäi sellainen toiveikas ja positiivinen olo (toisin kuin siitä jo mainitsemastani Lucianista)!

Edit 18.5.16: Kustantaja jätti sarjan suomentamisen kesken. Englanniksi sarja löytyy nimellä Firelight ja ainakin täällä pk-seudulla sarja löytyy kokonaisuudessaan kirjastosta!

Näyte sivulta 20:

    "Hänen musta t-paitansa on liimautunut leveään rintakehään.

Luolan hämärässä hänen hiuksensa näyttävät melkein mustilta.

Hänen silmänsä vetävät katseeni puoleensa. Tummien paksujen

kulmien alta ne tarkkailevat minua herkeämättä, tutkivat minua

joka puolelta. Yritän kuvitella miltä näytän. Selkäni takana su-

pussa olevat, olkapäiden yli kurkistavat siivet. Kapeat raajat, jotka

tuntuvat hämärässäkin hohkaavan kullankeltaista valoa. Kapei-

den kasvojeni korostuneet piirteet. Nenäni harjanteet. Korkealle

kaartuvat kulmani ja lohikäärmeensilmäni, kaksi mustaa viiltoa

siinä missä ihmisellä on pupillit."

Jordan, Sophie: Liekki

(Firelight, 2010)

Nemo, 2011, 286 sivua, ISBN 978-952-240-113-7

Suomentanut Lotta Heikkeri

 Liekki-trilogia:

1. Liekki (Firelight)

2. Vanish

3. Hidden

Kirjailijan kotisivut osasivat kertoa lisäksi, että Jordan on kirjoittanut myös historiallisia rakkausromaaneja ja kauhuromantiikkaa salanimellä Sharie Kohler!

Lisätietoa: kirja Nemon sivuilla ja kirjailijan kotisivut

Blogeissa: ainakin Saraseenin maailma, Jos vaikka lukisi... ja Katinkan kirjasto

Isabel Abedi: Lucian

Olen jäänyt koukkuun näihin nuorten fantasiakirjoihin, jotka sisältävät yliluonnollista romantiikkaa. Tästä Isabel Abedin Lucianista en ollut kuullut mitään erityisen mairittelevaa, mutta pakkohan se oli testata itse. Abedi esittelee meille taas uuden idean siitä, että minkälainen olento se yliluonnollisen romanttisen suhteen toinen osapuoli voikaan olla. (Idealtaan tämä muistutti ehkä eniten Fitzpatrickin Langennutta Enkeliä.)

Kirjan päähenkilö on 16-vuotias Rebecca, joka näkee eräänä yönä talonsa ulkopuolella salaperäisen muukalaisen tuijottamassa. Muukalainen on poika nimeltä Lucian, johon Rebecca tuntuu törmäävän jatkuvasti. Ihan kuin jokin voima vetäisi heitä toistensa läheisyyteen ja vastaavasti erossaolo tuntuu kummankin fyysisenä kipuna. Lucianilla on salaisuus: hän ei tiedä kuka on ja mistä tulee. Karmivammaksi asian tekee se, että Lucian näkee Rebeccaa koskevia todentuntuisia unia. Osa unista on paloja menneisyydestä, osa tapahtumia tulevaisuudesta.

Tämän kirjan ainoa huono puoli oli sen sivumäärä, joka oli aivan liian suuri. Paikoitellen tuntui lukiessa siltä, että tarinaa oli väkisin pitkitetty, jolloin juonen intensiteetti ja mielenkiinto kärsi. Lukeminen oli suoraan sanoen tylsää välillä. Kirjan parasta antia oli Rebeccan ja Lucianin väliset kohtaukset, joten en ymmärrä miksi kirjailija oli käyttänyt niin paljon sivuja esim. Rebeccan perhe-elämän kuvaamiseen. Olisi vain keskittynyt siihen romanttiseen puoleen enemmän...

Vaikkakin kirja ei yltänyt romantiikan kuvailun kauneudessa ja herkkyydessä esim. Houkutuksen tai Väristyksen tasolle, niin se onnistui silti säväyttämään, kun kirja muuten oli vähän tylsä. Pienen huvittuneen hymähdyksen minussa aiheutti eräs kirjan kohtaus, joka oli kuin suoraan jostain romantiikan abc-opuksesta: pari selvittelee ensin välejään riitaisasti, kunnes he antavat tunteilleen vallan ja ajautuvat intohimoiseen suudelmaan... ;)

Minulle oli mielenkiintoinen yllätys se, kun tajusin, että alkuperäisteos onkin saksalainen eikä amerikkalainen, kuten olin automaattisesti olettanut. Koulussa pitkän saksan lukeneena en voinut olla kuvittelematta aina välillä, että miltä jokin kohtaus olisi kuulostanut saksankielisenä. (Jos kirja ei olisi ollut näin pitkä, olisin varmaankin lukenut sen uudelleen saksaksi harjoittelumielessä.)

Kirja parani loppua kohden huomattavasti ja muuttui jopa jännittäväksi. (Loppupuolella oli muuten yksi vaihe, jossa tarina eteni pelkästään sähköpostiviestittelyn muodossa, mikä oli oikein piristävä tehokeino.) Lucianin loppu jätti minuun ristiriitaisen olon: toisaalta se oli tarinallisesti juuri oikea lopetus kirjalle, mutta henkilökohtaisesti se jätti minut kamalan surulliseksi. Kaiken kaikkiaan lukukokemuksesta jäi sellainen olo, että ihan jees, mutta ei sen enempää. Vaikka yliluonnollisen romantiikan osalta sain mitä odotinkin, niin tuskin tulen tätä kirjaa enää uudestaan lukemaan. Ei voi kuin harmitella, että olisipa se ollut vähän tiivistetympi ja lyhyempi.

Näyte sivulta 43:

    "Kuka tuo on?" työtoverini kuiskasi. "Kutsuvieraalta hän ei aina-

kaan näytä. Onpa rähjäinen ilmestys." Tyttö tirskahti. "Mutta jol-

lain lailla seksikäs myös. Kuinkahan hän on päässyt tänne?"

    Aioin vastata jotakin, mutta sanat juuttuivat kurkkuuni.

    Poika oli hoikka, melkein laiha, mutta kissamaisella tavalla. Hä-

nen sysimustat hiuksensa olivat hieman pörrössä, kasvonpiirteet

kulmikkaat. Hänellä oli yllään musta villapusero, jossa oli reikä va-

semman kyynärpään kohdalla, ja kauhtuneet farkut, jotka yltivät

hädin tuskin lantiolle. Mutta rähjäinen hän ei kyllä ollut.

    Hän näytti vieraalta. Erilaiselta."

Abedi, Isabel: Lucian

(LUCIAN, 2009)

Otava, 2010, 573 sivua, ISBN 978-951-1-24545-2

Suomentanut Tiina Hakala

Lisätietoa: kirja Otavan sivuilla, kirjailijasta Wikipediassa (saksaksi) ja kirjailijan kotisivut (saksaksi)

Blogeissa: mm. Vinttikamarissa, Yöpöydän kirjat, Jos vaikka lukisi...

Science fiction -haaste

En ole osallistunut vielä yhteenkään lukuhaasteeseen. Mielenkiintoisia haasteita olisi toki ollut tarjolla, mutta ajanpuutteen vuoksi ei ole tuntunut järkevältä eikä mielekkäältä tarttua niihin. (Esim. kirjallinen maailmanvalloitus kiehtoo kovasti, mutta minulla on niin paljon amerikkalaisia ja suomalaisia kirjoja lukujonossa tällä hetkellä, etten halua käyttää aikaani maailmanvalloitukseen. Mutta ehkä myöhemmin...)

Nyt kuitenkin löytyi haaste, johon minun on ihan pakko osallistua! :) Kyseessä on tällainen Taikakirjaimet-blogin Raijan esittelemä scifi-haaste. Koska scifiä tulee muutenkin luettua ja tämä haaste vaatii vain 12 kirjan lukemisen vuodessa, niin se tuntui juuri sopivalta haasteelta minulle!

Haasteen tavoitteena on siis lukea tämän vuoden 2012 aikana yksi kirja 12 eri kategoriasta. Joihinkin kategorioihin oli haastavaa löytää ehdokas ja toisaalta moni valitsemani kirja olisi sopinut useampaankin kategoriaan. Periaatteenani oli löytää vain sellaisia kirjailijoita, joita en ole aikaisemmin lukenut. Lisäksi pyrin hyödyntämään jo lukulistoiltani löytyviä kirjoja. (Kauheeta tehokkuusajattelua, myönnän...) Mutta näillä nyt siis mennään:

1. Nuorille suunnattu science fiction

     Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla

2. Aikuisten science fiction

     Margaret Atwood: Oryx ja Crake

3. Hugo-voittaja

     Frank Herbert: Dyyni

4. Science fiction -klassikko - julkaistu -1950

     Charlotte Perkins Gilman: Herland (1915)

5. Science fiction -moderni klassikko - 1951-1992

     Dan Simmons: Hyperion (1989)

6. Steampunk

     Philip Reeve: Kävelevät koneet

7. Robotit / Kyborgit / Androidit

     Mary E. Pearson: Kuka on Jenna Fox?

8. Avaruusalukset / Alienit

     Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa (avaruusalukset)

9. Aikamatkustus / Vaihtoehtohistoria / Rinnakkaisuniversumi

     Isaac Asimov: Ikuisuuden loppu (aikamatkustus)

10. Apokalyptinen / Dystopia / Utopia
  
       Suzanne Collins: Nälkäpeli (dystopia)

11. Kyberpunk
  
       William Gibson: Neurovelho

12. Hullu tiedemies / Geneettiset kokeilut / Ympäristökatastrofit
  
       Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja herra Hyde

Tulen perustamaan haasteelle oman välilehden, jossa sitten näkyy haasteen eteneminen. Toivon mukaan. ;)

Kevään lukusuunnitelmia

Syksystä jotain oppineena tiedän, että kovin tarkkaa lukusuunnitelmaa minun on turha tehdä, kun en siinä kuitenkaan tule pysymään. Aina kävelee vastaan kaikenlaisia kirjahoukutuksia, jotka sitten kiilaavat lukujonon etupäähän. ;) Plus se karu fakta, että en koskaan ehdi lukemaan niin paljon kuin haluaisin. =/

Tässä kuitenkin vähän aihepiireittäin ryhmiteltynä, että ketkä kirjailijat minua tällä hetkellä eniten kiinnostaa ja keiden teoksia todennäköisimmin tulen lähiaikoina lukemaan.

vampyyrit

Vampyyreille olen menettänyt sydämeni täysin, joten taatusti tulen lukemaan esim. L J. Smithin Vampyyripäiväkirjoja, Harrisin Sookie Stackhouse -kirjoja ja tutustuisin mieluusti myös J. R. Wardin Mustan tikarin veljeskuntaan.

nuorten fantasia- ja scifi

Rakastan näitä nuorille suunnattuja fantasia- ja scifitarinoita, jotka ovat yleensä vielä suloisella romantiikalla maustettuja. Kertakaikkisen ihanaa luettavaa! Haluan jatkaa vanhojen tuttujen lukemista, kuten Maggie Stiefvater, Becca Fitzpatrick, Maria Turtschaninoff ja Ally Condie. Näihin kirjailijoihin haluaisin tutustua: Suzanne Collins, Melissa Marr, Kiersten White, Kat Falls, Alyson Noel ja Veera Laitinen. Erityisellä mielenkiinnolla odotan näitä uutukaisia: Laura Lähteenmäen Northend, Veronica Rossin Paljaan taivaan alla ja Beth Revisin Across the Universe.

scifi

Ursula K. Le Guinin lukemisen polkaisinkin jo käyntiin ja varmasti tulen jatkamaan Hainilaiseen sarjaan tutustumista. Myös Margaret Atwoodiin tutustuminen on ollut pitkään aikomuksena.

fantasia

George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarja kiinnostaa erittäin paljon varsinkin nyt, kun siihen perustuva tv-sarja alkoi TV2:lla!

jännitys ja kauhu

Tällä hetkellä eniten kiinnostaa John Ajvide Lindqvist, jonka yhden kirjan aloitinkin jo ja hyvältä vaikuttaa! :) Myös Guillermo del Toro & Chuck Hogan -kaksikon Vitsaus-trilogiaa olisi mukava jatkaa. Kotimaisista kirjailijoista kiinnostaa Mia Vänskä.

romantiikka

Haluaisin lukea kaikki Jane Austenin kirjat yhtenä pötkönä. Samaan syssyyn voisi vetää sitten nämä: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit sekä Järki ja tunteet ja merihirviöt... Tosin taitavat kuulua tuonne kauhun puolelle. ;)

Tässähän näitä. Huomasin juuri, että listassa ei ole yhtään ns. tavallista kaunokirjallisuutta ja realistisia kirjoja, mutta kyllä niitäkin tulee välillä luettua, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Ehkä tämä luetteloni kertoo jotain jokseenkin eskapistisia piirteitä saavasta lukutyylistäni... ;)

Kommentteja? :)

Ursula K. Le Guin: Rocannonin maailma - Hain-sarja 1

Vaikka olenkin lukenut fantasiaa ja scifiä aika paljon, on Ursula K. Le Guin mennyt minulta totaalisen ohi. Oli siis korkea aika korjata tämä aukko sivistyksessäni ja aloittaa ko. kirjailijan tuotantoon tutustuminen. Minulle on tärkeää lukea kirjoja järjestyksessä, joten luonnollisin valinta ensimmäiseksi kirjaksi oli tämä Le Guinin esikoisteos Rocannonin maailma. Se aloittaa Hainilaiseksi sarjaksi kutsutun tieteissarjan, jonka kirjat toimivat ilmeisesti myös yksittäin luettuina ongelmitta.

Lyhyesti sanottuna Rocannonin maailma kertoo kaukaisesta planeetasta, jonne matkustaa mies nimeltä Rocannon. Hän on niin kutsutun Liiton tiedemies ja etnografisen tutkimuksen johtaja. Rocannon saapuu planeetalle aikomuksenaan saada lisätietoa planeetan alkuperäisestä väestöstä, johon kuuluu ihmisen kaltaisia olentoja kuten pienikokoiset gdemiarit ("luolaihmiset") ja telepatiataitoiset fiiat, sekä pitkänhuiskeat angyarit ("herrat") ja näiden palvelijat olgyiorit ("suorittajat"). Angyarit käyttävät liikkumiseensa tuuliratsuja, jotka ovat jonkinlaisia lentäviä kissaeläimiä ja vaikuttavat varsin omapäisiltä otuksilta.

Lukeminen tökki hieman ensimmäiset noin 30 sivua, kun en oikein päässyt tarinaan mukaan ja se vaikutti hieman sekavalta. (Kirja nimittäin alkaa ns. johdantokertomuksella, joka pohjaa varsinaisia tulevia kirjan tapahtumia.) Varsinainen tarina pääsee käyntiin, kun aggressiivinen vihollinen tuhoaa Rocannonin aluksen ja hänen tutkimusryhmäläisensä sen mukana. Rocannon liittoutuu muutaman alkuperäisväestöläisen kanssa ja lähtee kostoretkelle kohti vihollisen tukikohtaa...

Rocannonin maailma oli mielenkiintoinen sekoitus scifiä ja fantasiaa. Toisaalta tarinassa oli scifille hyvin tyypillisiä elementtejä (teknologiset vempaimet, avaruusalukset, ajassa matkustaminen jne.), mutta sitten myös ripaus fantasiaa seikkailuineen ja paikasta toiseen vaeltamisineen. Lukukokemus oli kiinnostava ja kirja hyvin helppolukuinen alun käynnistysvaikeuksista huolimatta (varmaan syy oli vain minussa). Koin, että kirjassa oli paljon kauniita ja oivaltavia asioita ja ilmauksia, joita en nyt osaa tämän tarkemmin selittää. ;)

Pidin tarinasta paljon, vaikka se olikin näennäisen yksinkertainen ja jotenkin tuttu (ryhmä erilaisia henkilöitä liittoutuu yhteistä vihollista vastaan ja matkalla sattuu kaikenlaisia vastoinkäymisiä). Pohjimmiltaan Rocannonin maailma kertoo ainakin itselleni siitä, kuinka pieni ja kenties yksinään merkityksetön yksilö tulee merkitykselliseksi joukossa, kun toimitaan yhdessä hyvyyden nimissä pahaa vastaan. Toki kirjassa vilisi muitakin tuttuja teemoja kuten erilaisuus, eriarvoisuus ja ennakkoluuloisuus.

Vaikka juoni jossain määrin kulki ennustusteni mukaisesti, pääsi Le Guin myös yllättämään positiivisella tavalla. Rocannonin maailmassa oli kaunis ja itselleni mieluinen lopetus. Olen kuullut, että nämä Hainilaisen sarjan kirjat vaikeutuvat luettavuudeltaan huomattavasti tämän jälkeen, mutta aion ehdottomasti tutustua niihinkin sekä tietysti Maameren tarinat -sarjaan! :)

Näyte sivulta 40:

      Pitkä päivä kului. Yötuuli puhalsi Rocannonin huoneen
ikkunoihin Hallanin linnan tornissa ja sai tulen lepattamaan
suuressa takassa. Kylmävuosi oli melkein ohi; tuulessa oli
kevään levottomuutta. Kun hän nosti päätään, hän haistoi
seinällä roikkuvien ruokokudelmien makean, raskaan tuok-
sun ja yön makean, raikkaan tuoksun metsissä ulkopuolel-
la. Hän puhui vielä kerran lähettimeen: "Rocannon täällä.
Tämä on Rocannon. Pystyttekö vastaamaan?" Hän kuun-
teli pitkään vastaanottimen hiljaisuutta ja yritti sitten vielä
kerran aluksen taajuudella: "Rocannon täällä..." Kun hän 
huomasi, miten hiljaa hän puhui, lähes kuiskaten, hän lo-
petti ja sulki laitteen. He olivat kuolleet, kaikki neljätoista,
hänen kumppaninsa ja ystävänsä.

Le Guin, Ursula K.: Rocannonin maailma

(Rocannon's World, 1966)

Avain, 2010, 180 sivua, ISBN 978-951-692-804-6

Suomentanut Jyrki Iivonen

Hain-sarja:

Rocannonin maailma

Maanpakolaisten planeetta
Harhakaupunki

Pimeyden vasen käsi

Maailma, vihreä metsä

Osattomien planeetta

Kahdesti haarautuva puu

Lisätietoa: kirjailija Wikipediassa, kirja kustantajan sivuilla

Arvosteluja: Helsingin Sanomat

Blogeissa: ainakin Kirjamielellä ja Taikakirjaimet

Kirppislöytöjä

Tuli näin joululoman kunniaksi uhrattua eilinen päivä yhteen lempipuuhaani eli kirpputorien kiertämiseen. Kiersin neljä kirpparia ja mukaan tarttui kiva pino kirjoja.

On tarkennettava vielä, että ostan siis todella harvoin kirjoja uutena ja käytettynäkin ostan vain sellaisia, joista tiedän varmasti, että tulen lukemaaan ne vielä monta kertaa uudelleen. Minusta paras (lue: ekologisin ja halvin) tapa lukea kirjoja on lainata kirjastosta. :)

Mutta siis tällaiset kirjat tuli ostettua:

Juha Valste: Nisäkkäät (0,50 euroa)
- Oman opiskelualan takia tulee kerättyä kaikenlaista luontoon/ympäristöön/eläimiin liittyvää kirjallisuutta. :)

Laila Hietamies: Koivu ja tähti ja Syksyksi kotiin (2 euroa ja 4 euroa)
- Nämä osa Lehmusten kaupunki -sarjaa, josta pidän kovasti!

J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi (2 euroa)
- Potterit ovat lumonneet minut täysin ja tavoitteena olisi saada kaikki osat hyllyyn.

James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni (0,50 euroa)
- Tarinat eläinlääkärin työstä englantilaisella maaseudulla olivat lapsuuteni/nuoruuteni suosikkeja, koska halusin isona eläinlääkäriksi. ;) Eläinlääkäriä minusta ei tullut, mutta eläimet ovat edelleen sydäntä lähellä.

Charlotte Bronté: Kotiopettajattaren romaani (3,50 euroa)
- Romantikon kirjahyllyn vakiokamaa, ollut hankintalistalla jo kauan!

Sue Harrison: Jokien laulu (1 euro)
- Nämä alkuperäiskansojen elämää esihistoriallisella ajalla Amerikassa kuvaavat kirjat ovat todella mielenkiintoisia. Ehdoton suosikkini on Ensimmäiset ihmiset -trilogia, mutta tämä Tarinankertoja-trilogian aloitus on myös kiva. Harmi ettei kirjailijalta ole tullut uusia kirjoja moneen vuoteen. :(

Roald Dahl: Matilda (1 euro)
- Lapsuuteni suosikkikirja, jota juuri viime viikolla muistelin lämmöllä. Kun sen sitten kirpparilla näin, tuntui kuin kohtalo olisi ollut kyseessä. ;)

Michael Bond & Fred Banbery: Karhuherra Paddingtonin puutarha (0,50 euroa)
- Lastensatukirja, jossa on minun makuuni käyvät kauniit piirrokset. Mielestäni nykyään osa lastenkirjoista on suorastaan rumia, joten tällaiset vanhanaikaisen tyyliset pastellisävyiset kirjat miellyttävät silmää.

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen (2 euroa)
- Tätä klassikkoa en ole lukenut, mutta se on ollut lukulistalla jo pitkään. Jos ei ole minun makuuni, niin pistän kiertoon.

D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja (2 euroa)
- Tätäkään erotiikan klassikkoa en ole vielä lukenut, mutta aikomus on ollut jo pitkään.

Disney: Kaikkien aikojen suosikit (6 euroa)
- Rakastan Disneyn satuja ja tässä niitä on tusina yksissä kansissa (mm. Kaunotar ja Hirviö, Pocahontas, 101 dalmatialaista, Bambi...) :)

Mauri Kunnas: Koiramäen lapset kaupungissa (1,5 euroa)
- Olen suuri Mauri Kunnas -fani ja tarkoitus olisi kerätä mahdollisimman paljon hänen kirjojaan. Koiramäet ovat erityisen kivoja. :)

Charlaine Harris: Veren imussa - Sookie Stackhouse 4

Sookien seikkailut ovat pyörineet alitajunnassa ja vuoroaan odottamassa jo pitkään, mutta vasta nyt joululomalla sain vihdoin luettua tämän sarjan neljännen osan. Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -kirjat ovat olleet oikein mukavia, viihdyttäviä ja keveitä välipalakirjoja, eikä tämä Veren imussa tee poikkeusta.

Sookie on juuri selvinnyt edellisen kirjan verilöylyistä ja antanut vampyyreille porttikiellon kotiinsa. Veren imussa -kirjan alussa Sookie vannoo, ettei ajaudu enää hankaluuksiin ja pysyy erossa vampyyreista ja muusta sellaisesta. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kun Sookie ottaa kotiinsa huolehdittavakseen vampyyri Ericin, joka on menettänyt muistinsa vaarallisten ja voimakkaiden ihmissusi-noitien toimesta. Kun vielä Sookien veli Jason katoaa kuin tuhka tuuleen, tulee Sookie taas vedetyksi mukaan jännittäviin tapahtumiin.

Minulle tämä oli ehkä tähän asti viihdyttävin Sookie-kirja! Oli sopivasti jännitystä ja toimintaa, mutta ei kuitenkaan niin överiksi vedettyä verenvuodatusta kuin edellisessä kirjassa. Kun lisäksi Ericin ja Sookien välille kehittyi sutinaa, oli kirjaa entistäkin viihdyttävämpi lukea. (Eric kun on niin vastustamaton hahmo niin kirjassa kuin tv-sarjassakin!) Tämä kirja oli mielestäni myös eroottisessa mielessä sarjan rohkein tähän mennessä. Eli oikein viihdyttävää lukemista vampyyrierotiiikan ystäville! ;)

Näyte sivuilta 26-27:

     "En tiedä. Onko minun nimeni Eric?" Hän näytti säälittävältä

autoni etulyhtyjen valossa. 

     "Huh." Sen järkevämpää sanottavaa en keksinyt. "Käytät ny-

kyisin nimeä Eric Northman. Miksi sinä olet täällä?"

     "En tiedä sitäkään."

     Kuva alkoi hahmottua. "Ihan totta? Etkö muista mitään?" Yri-

tin räpistellä irti tunteesta, että hetkenä minä hyvänsä Eric virnis-

täisi, selittäisi kaiken ja nauraisi, ja sitten sotkisi minut taas johon-

kin soppaan mikä johtaisi siihen, että... minua satutettaisiin.

     "Ihan totta." Eric astui askeleen lähemmäksi, ja hänen paljas val-

koinen rintakehänsä sai minut värisemään myötätunnosta kanan-

lihalla. Nyt kun en enää ollut kauhuissani, tajusin myös miten sur-

kealta hän näytti. En koskaan ennen ollut nähnyt itsevarman Ericin

kasvoilla sellaista ilmettä, ja se teki minutkin oudon surulliseksi.

     "Kai sinä sentään tiedät olevasi vampyyri?"

Harris, Charlaine: Veren imussa

(Dead to the World, 2004)

Gummerus, 2011, 328 sivua, ISBN 978-951-20-8377-0

Suomentanut Johanna Vainikainen-Uusitalo

Sookie Stackhouse -sarja:
Veren voima
Verenjanoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi (miniarvioni kirjasta)
Veren imussa
Verta sakeampaa
Veren perintö
Pahaa verta Chicagossa (tulossa 2012)

Lisätietoa: kirjailijasta Wikipediassa ja kirja Adlibriksessä
Blogeissa: mm. Kirjamielellä, Morren maailma, Saraseenin maailma, Jos vaikka lukisi...

Mercedes Abad: Veri

Mercedes Abad: Veri (Sangre, 2000)
Kääntöpiiri, suomentanut Satu Ekman

Otin tämän espanjalaisen kirjailijan esikoisromaanin kirjaston jännitys-hyllystä. Takakannessa puhuttiin lupaavasti "metafyysisestä vampyyritarinasta". No, ei kyllä ollut vampyyritarina eikä jännitystäkään! Yli puolet tarinasta oli ihan tavallista, kunnes lopussa kääntyi ihan oudoksi. Ehkä tämä on sitä maagista realismia?

Tarina kertoo vapaamielisestä näyttelijättärestä, jolla on hankaka suhde äitiinsä. Äiti joutuu onnettomuuteen ja hänelle olisi tehtävä verensiirto. Uskonsa tähden hän kuitenkin kieltäytyy. Sitten tarina meneekin ihan oudoksi, enkä sitä tässä halua paljastaa.

Minulle jäi hyvin hämmentävä olo. Asioita, joista pidin: musta huumori ja paikoitellen leikittelevät lauseet. Suurimmaksi osaksi en kuitenkaan pitänyt kirjasta. Välillä teksti tuntui vaikealta ja piti tarkistaa lukemaansa uudestaan. Kirjassa oli myös joitakin vastenmielisiä ja ahdistavia kohtauksia.

Jari Tervo: Layla

En yleensä lue liian realistisia ja synkkiä kirjoja. Jari Tervon Layla kuitenkin kolahti jotenkin, kun siitä ensi kertaa kuulin. Niinpä tartuin pelkäämättä ja ennakkoluulottomasti tähän kunniamurhien, prostituution ja kaikenmuotoisen väkivallan maailmaan, joka paiskattiin silmieni eteen rankalla yhteiskunnallisella kritiikillä varustettuna.

Laylassa Tervo tarjoilee meille synkän tarinan, jossa kuitenkin on mukana jonkinlainen toivo ja positiivinen taustavire. Layla on kurdityttö, joka tuottaa aviomiehelleen ja perheelleen suuren häpeän, kun ei vuodakaan verta hääyönään. Lylan väistämätön kohtalo olisi kunniamurha. Laylan veli auttaa hänet kuitenkin pakenemaan kodistaan Turkissa ja niin alkaa karkumatka kohti Finlandiyaa.

Samaan aikaan kirjassa seurataan suomalaista prostituutiobisnestä, johon tulee ajautuneeksi mukaan suomalainen Helena. Prostituutioon Helenan ajaa halu saada poikansa takaisin elämäänsä. Lisäksi kirjassa seikkailevat mm. parittaja Armonlahti ja mamu-vastainen opiskelija Jaussi.

Vaikka Layla olikin tarinan pääosassa, seurasin yhtä suurella mielenkiinnolla ja empatialla myös näitä muita henkilöhahmoja, joiden kohtalot lopussa nivoutuvatkin yhteen. Jotenkin Tervo osasi tehdä kaikista sympaattisia olentoja, joilla oli omat inhimilliset syynsä toimia niin kuin toimivat, vaikka tekivätkin vääriä valintoja. (Tosin Jaussin motiiveja oli vaikea hyväksyä tai ymmärtää.) Tarina vei heti mukaansa ja juoni tiivistyi oikein jännittäväksi kohti loppua. Oli kiva lukea, kun en yhtään arvannut miten kirja voisi päättyä!

Tervon kieli on rikasta, paikoitellen ronskia, tarvittaessa myös kaunista. Lukiessa lauseisiin joutui keskittymään, koska ne olivat harvoin arvattavissa. Tervon huumori sai minut myös hymyilemään siellä täällä, mikä oli helpottavaa rankan tarinan keskellä. Ennen kaikkea tarina oli kiinnostava ja tuntui ikävä kyllä varsin ajankohtaiselta. Tykkäsin! 

Näyte sivulta 8:

     Laylaa ei ollut koskaan koskettanut kukaan suvun ulkopuolinen.
     Ibrahim nauroi hohottamalla niin että hänen kaulansa vahvat li-
hakset jännittyivät. Layla ei voinut sanoa hänelle mitään, koska hän-
tä rangaistaisiin siitä, vieraille juttelemisesta.
     Äkkiä Layla tajusi jo kertoneensa Ibrahimille, että hän oli kihlau-
tunut kehdossa.
     Isä saapui. Hän hymyili Ibrahimille. Kun turkkilainen lähti, isä
vei Laylan gecekondun muurien sisälle. Kanakoppien edustalla hän
hakkasi vyönsä solkipäällä Laylaa niin kauan että Layla poti selkä-
saunaa viikon kyljellään.
     Vielä toivuttuaan hän haistoi hakkaamisesta hengästyneen isänsä
hien. Isä oli keskeyttänyt ruoskimisen vain irvistääkseen ja painaak-
seen nyrkillään rintaansa.

Tervo, Jari: Layla

WSOY, 2011, 362 sivua, ISBN 978-951-0-38277-6

Lisätietoa: kirja WSOY:n sivuilla, kirjailijasta Wikipediassa

Arvosteluja: Savon Sanomat, Helsingin Sanomat

Blogeissa: mm. INAhdus, Järjellä ja tunteella, Nenä kirjassa

L. J. Smith: Verivala - Vampyyripäiväkirjat 3

No niin, tämä L. J. Smithin kolmas Vampyyripäiväkirjojen osa Verivala tuli luettua jo ajat sitten, mutta vasta nyt ehdin tekemään arvion.

Kirjaa aloittaessa olin vielä järkyttynyt toisen osan tapahtumien saamasta yllätyskäänteestä ja sitä sitten tässä sulattelin edelleen. Juonesta en halua paljastaa enempää, kuin että Stefan syyttää Damonia paikallisista veriteoista ja kummallisuuksista. Elena (jonka viimeisetkin itsekkyyden rippeet karisee tässä osassa) taas tekee kaikkensa saadakseen veljekset puhaltamaan yhteen hiileen yhteistä uhkaa vastaan.

Tämä oli kirjojen tähän asti paras osa. Vauhtia ja jännitystä oli enemmän ja loppuunkin keksittiin taas järkyttävä loppuratkaisu. Vaikka loppu ei ollutkaan mieleeni, se oli varmaan ainoa oikea loppu tälle kolmen kirjan kokonaisuudelle, joka olisi itse asiassa toiminut paremmin yksissä kansissa yhtenä teoksena. Verivala sai minut myös tirauttamaan pari kyyneltäkin, mitä ei olisi uskonut näin "kevyttä kamaa" olevasta kirjasta.

Arvostin sitä, että nyt kolmen kirjan jälkeen voi sanoa henkilöissä ja heidän välisissä suhteissaan tapahtuneen selkeää kehitystä. Ekan kirjan perusteella pelkäämäni henkilöhahmojen yksipuolisuus oli siis ennenaikainen tuomio. Ihan kiva olo jäi näistä kolmesta kirjasta, vaikka ei ihan huippua minulle ollutkaan! Varmasti tulen lukemaan seuraavatkin osat.

Kirja-arvioni sarjan aikaisemmista osista:
Korpinmusta
Sielunkumppani

Näyte sivulta 13:

     "En ikinä olisi uskonut sinua valehtelijaksi", Stefan sanoi
Damonille edelleen katkeralla äänellä. "Kaiken muun olin val-
mis sinusta uskomaan, mutta että vielä valehtelijakin. En ole
koskaan aiemmin kuullut sinun yrittävän peitellä omia sotku-
jasi. "
     "Jos vielä jatkat tuota", Damon sanoi, "niin minulta palaa
pinna."
     Mitä tätä pahempaa voisit minulle muka tehdä? Stefan vas-
tasi. Tappamiseni olisi armeliasta.
     "Armeliaisuuteni sinua kohtaan loppui noin sata vuotta sit-
ten", Damon sanoi ääneen. Vihdoinkin hän päästi irti Elenan
leuasta. "Mitä muistat tästä päivästä?" hän kysyi Elenalta.

Smith, L. J.: Verivala - Vampyyripäiväkirjat 3

(The Vampire Diaries: The Fury, 1991)

Otava, 2011, 208 sivua, ISBN 978-951-25175-0

Suomentanut Joel Kontro

Lisätietoa: kirja Otavan sivuilla, sarja Risingshadow-sivustolla, kirjailijasta hänen sivustollaan
Blogeissa: ainakin Kirjamielellä ja Kirjapinot