J. R. Ward: Pimeyden rakastaja - Mustan tikarin veljeskunta 1

J. R. Ward: Pimeyden rakastaja - Mustan tikarin veljeskunta 1

(Dark Lover, 2005)

Basam Books, 2009, 442 sivua, ISBN 978-952-5734-30-0

Suomentanut Marke Ahonen

Luettu 29.12.2013

Mustan tikarin veljeskunta -sarja on ollut jo pitkään lukulistallani. Aloitin jo kerran tätä Pimeyden rakastajaa pari vuotta sitten, mutta jostain syystä lukeminen lopahti puolivälissä kirjaa. Onneksi uskalsin tarttua teokseen uudestaan, sillä nyt luin sen suorastaan ahmien viime joululomallani. (Näin radikaalisti lukufiilikset voivat näköjään vaihdella saman kirjan kohdalla!)

Heti alkuun positiivinen huomio, että tämän kirjasarjan vampyyrimiehet eivät ole mitään kiiltokuvapoikia, vaan astetta rosoisempia ja synkempiä hahmoja. Heistä ei maalata mitään täydellistä kuvaa (paitsi tietenkin rakastajina...heh heh ;), vaan heikkoudet tuodaan esiin myös piilottelematta. Olin pitkään siinä uskossa, että kirjailija J. R. Ward on mies! Naiseksi hän kirjoittaa uskottavan "miehekkäästi" ja karskisti jotkut kohtaukset ja esim. mieshahmojen väliset keskustelut jne.

Tässä aloitusosassa esitellään Mustan tikarin veljeskunnan jäsenet Wrath, Darius, Tohrment, Rhage, Zsadist, Phury ja Vishous. Wrath on veljeskunnan sokea johtaja, joka rakastuu Beth -nimiseen puolivampyyriin. Veljet ovat mielenkiintoisesti erilaisia persoonia ja kiinnostus heitä jokaista kohtaan vain kasvoi lukiessa koko ajan. (Erityisesti kaksoset Zsadist ja Phury jäivät mieleen...) Vampyyrien lisäksi tarinassa esiintyy ihmispoliisi Butch, joka on kiinnostunut Bethistä. Kirja tarjoaakin runsaasti romantiikkaa ja erotiikkaa... ;)

Pidin siitä, että Ward kirjoittaa myös veljeskunnan vihollisten, lesserien, näkökulmasta. Tässä osassa saamme seurata Harvennuskunnan ykkösmiestä ("esilesseriä") nimeltä Herra X, jonka tehtävänä on rekrytoida Harvennuskuntaan lisää lessereitä ja näin päästä tavoitteeseensa eliminoida kaikki veljeskunnan jäsenet. Herra X:n näkökulma oli samanaikaisesti kiehtovaa ja karmivaa luettavaa!

Pimeyden rakastaja on kelpoviihdettä parhaimmillaan! Siinä on moniulotteisia henkilöhahmoja, huumoria, jännitystä ja yllättäviä juonenkäänteitä. Kirja oli nopealukuinen ja pidin siitä, että luvut olivat lyhyitä. Tarinan lopussa tuli yksi iso yllätys ja siinä jätettiin kutkuttavasti juonenlankoja kesken jatko-osia silmälläpitäen. Loppufiilis: hyvä mieli ja hinku hakemaan kirjastosta seuraava osa!

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka kaipaavat tummasävyistä ja toimintapitoista aikuisten fantasiaa, ja jotka tuntevat vetoa kuumiin vampyyriuroksiin (eivätkä säikähdä yksityiskohtaista erotiikkaa). Pimeyden rakastaja tarjoaa vaihtelua niille, jotka ovat kyllästyneet esim. Twilightin kiiltokuvavampyyreihin.

Tähdet: ****

Mustan tikarin veljeskunta -sarjan osat:

1. Pimeyden rakastaja
2. Ikuinen rakastaja
3. Herätetty rakastaja
4. Paljastettu rakastaja
5. Sitomaton rakastaja
6. Varjeltu rakastaja
7. Koston rakastaja
8. Minun rakastajani
9. Vapautettu rakastaja
10. Uudestisyntynyt rakastaja
11. Rakastaja - vihdoinkin
Mustan tikarin veljeskunta: Sisäpiirin tietoa

Miina Supinen: Liha tottelee kuria

Miina Supinen: Liha tottelee kuria (2007)

WSOY, 336 sivua, ISBN 978-951-0-33956-0

Luettu: 21.1.2014

Miina Supisen kertomus Siloloiden hullunkurisesta perheestä kutkutti nauruhermojani oikein urakalla! Herkullisuus on se sana, joka kuvaa hyvin sekä tekstiä että muutamia tarinallisia oivalluksia kirjassa. Juoni yllätti jatkuvasti ja loppua kohden se kävi suorastaan jännittäväksi, kun ns. silmukka kiristyi ja huolellisesti rakennettu korttitalokulissi alkoi horjua. Mutta mistä tämä kirja kertoo? Lukemisen jälkeen jäi vähän hölmistynyt olo, että mikä tämän teoksen punainen lanka oli? Lihallisuus ja fyysisyys ovat hyvin esillä kirjassa mm. Silmu-pojan kuntosalitreenauksen ja Astra-tyttären sm-seksikokeilujen muodossa. Kirjassa on kekseliäästi nimetyt luvut, joista hyvin jäi karmivuudessaan mieleen luku nimeltä "vapaat kädet" (s.132-134). Jännä kirja, liippasi vakavia ja ahdistavia teemoja, mutta onnistui samalla olemaan erittäin viihdyttävä, hauska ja nopealukuinen. Lopussa tulikin harmistus kirjan päättymisestä, sillä mielelläni olisin lukenut lisää!

Mari Jungstedt: Meren hiljaisuudessa - Gotlanti 2

Mari Jungstedt: Meren hiljaisuudessa - Gotlanti 2

(I denna stilla natt, 2004)

Otava, 2010 pokkari, 366 sivua, ISBN 978-951-1-24940-5

Suomentanut Leena Peltomaa

Luettu 15.1.2014

Jungstedtin Gotlantiin sijoittuvalla dekkarisarjalla ei taida olla virallista nimeä, joten kutsun sitä jatkossa Gotlanti-sarjaksi. Näistä kirjoista on tullut vakiovaruste yöpöydälleni, koska ne ovat erityisen hyvää iltalukemista ennen nukahtamista: kirjojen luvut ovat lyhyitä ja tauotettu useisiin välikappaleisiin, joten on helppo lopettaa, kun väsymys iskee...

Kuten dekkarit yleensä, tämäkin tarina alkaa murhalla. Keski-ikäinen alkoholisti voittaa raviradalla suuren summan rahaa ja hieman myöhemmin hänet löydetään kuolleena. Toisaalla vanhempi mies käyttää teinityttöä seksuaalisesti hyväkseen, kunnes eräänä iltana asiat menevät liian pitkälle...

Meren hiljaisuudessa käsittelee paljon erilaisia yhteiskunnallisia teemoja kuten syrjäytyneet, alkoholismi, seksuaalinen hyväksikäyttö, uskottomuus parisuhteessa... Lisäksi kirjassa käsitellään uutistoimittajan työn etiikkaa sekä poliisin ja median välistä suhdetta. Tämä oli mielenkiintoinen aihe ja herätti lukiessa paljon ajatuksia liittyen median käyttäytymiseen. Ajatuksia (karmivia sellaisia) herätti myös hyvin aidosti ja uskottavasti kuvatut seks. hyväksikäytön kohtaukset. Yök.

Gotlanti-sarjan kirjat ovat kaikki hyvin informatiivisia, tämä Meren hiljaisuudessakin on kuin matkailukirja Gotlantiin. Kirjailija ujuttaa juonen sisään kaikenlaista Gotlanti-tietoa toimittaja Johan Bergin tai komisario Anders Knutaksen silmin. (Esim. tässä osassa lukija saa tietää mm. Gotlannin kirkon historiasta.)

Parhaiten Jungstedt mielestäni kuvaa ihan normaalia ihmisten elämää ja ihmissuhteita. Lukija oppii taas lisää komisario Knutaksen perhe-elämästä ja sen kriiseistä (mm. vaimon paino-ongelma). Sarjan edellisessä osassa alkanut Johanin ja Emman salasuhde saa tässä osassa odottamattomia ja kauaskantoisia seurauksia. Emman ja Johanin tilanne jääkin lopussa tosi kutkuttavaan kohtaan, joten seuraava pokkari kehiin heti kiitos! ;) Jungstedt on täyttä dekkariviihdettä kera yhteiskunnallisen kritiikin. Suosittelen!

Gotlanti-sarja:

1. Kesän kylmyydessä (2006) - Den du inte ser (2003)
2. Meren hiljaisuudessa (2007) - I denna stilla natt (2004)
3. Saaren varjoissa (2008) - Den inre kretsen (2005)
4. Muurien kätköissä (2009) - Den döende dandyn (2006)
5. Aamun hämärissä (2010) - I denna ljuva sommartid (2007)
6. Kevään kalpeudessa (2011) - Den mörka ängeln (2008)
7. Hiljaisuuden hinta (2012) - Den dubbla tystnaden (2009)
8. Vaarallinen leikki (2013) - Den farliga leken (2010)
9. Neljäs uhri (2014) - Det fjärde offret (2011)
10. Den sista akten (2012)
11. Du går inte ensam (2013)

Lauren Kate: Fallen - Fallen 1

Lauren Kate: Fallen (2009)

Corgi Books, 2010, 452 sivua, 978-0-552-56173-0

Luettu 12.1.2014

Aloin vähän aikaa sitten lukemaan kaunokirjoja englanniksi ja tämä Lauren Katen Fallen saa kunnian olla ensimmäinen, josta teen kirja-arvion. Fallen on samannimisen kirjasarjan aloitusosa ja koko sarjalla on mittaa neljän osan verran. Fallen on nuorille suunnattua paranormaalia romantiikkaa, jossa yliluonnollisina olentoina seikkailee joukko (langenneita) enkeleitä. Fallen-sarja on ollut pitkään lukulistallani ja olenkin monta kertaa ihaillut näiden kirjojen erittäin kauniita ja tunnelmallisia kansia, jotka ovat pistäneet silmään kirjaston englanninkielisen fantasian hyllyssä.

Fallenin tapahtumapaikkana toimii Sword & Cross -niminen varsin kontrolloitu ja tiukkasääntöinen sisäoppilaitos, johon päähenkilömme teinityttö Luce pakotetaan muuttamaan muiden ongelmaoppilaiden sekaan. Pidin jo tästä alkuasetelmasta, että ympäristönä toimii suljettu paikka, ja juuri sisäoppilaitokset ovat kiehtoneet minua jostain syystä aina...

Kirja noudattaa jo hyvin tutuksi käynyttä kaavaa "salaperäinen hyvännäköinen poika saapuu kouluun", mutta tämä kyseinen poika (Daniel) tuntuu Lucesta jostain syystä kovin tutulta. Daniel kuitenkin käyttäytyy kylmästi Lucea kohtaan vältellen tämän kyselyitä, mikä saa Lucen kiinnostumaan entistä enemmän. Sen sijaan toinen komistus (Cam) hakeutuu jatkuvasti ja innokkaana Lucen läheisyyteen, joten kolmiodraama Twilightin hengessä on valmis! Lucelle vähitellen paljastuu, etteivät Danielin salaisuudet olekaan ihan pikkujuttuja, vaan ne voivat saattaa hänet jopa vaaraan.

Fallen oli ihan viihdyttävä välipala ja kieltämättä koukutti minut hyvin mukaansa heti alusta alkaen. Hahmogalleria oli mukavan värikäs ja huumoriakin löytyi. Sanasto oli paikoitellen vähän haastavaa (vaikeinta tähän mennessä lukemistani nuortenkirjoista) ja luvut kamalan pitkiä. Hauska puoli luvuissa sen sijaan oli, että ne olivat nimettyjä, mikä on aina minun mieleeni.

Kirja tarjosi lukijalleen jännitystä, kutkuttavia suhteita ja kiellettyä rakkautta (toimii aina!) sekä yhden suloisimmista ja kuumimmista suutelukohtauksista (s. 328->) mitä olen koskaan lukenut ja sai tällaisen romantikon posket kuumottamaan... huoh! Kirjan kansi kuvaa hyvin sisällön tunnelmaa: vaikka huumoriakin oli, tarinan yleissävy oli jotenkin synkähkö ja tummasävyinen. Kansi kuvaa myös hyvin päähenkilön tunnetiloja ja sisäistä tuskaa.

Fallen muistutti hiukan ainakin Meyerin Twilightia ja toisaalta Fitzpatrickin Langennutta enkeliä, joten se uponnee varmasti näiden sarjojen fanikuntaan kuin veitsi voihin. Itsekin viihdyin sen verran mukavasti kirjan parissa, että jatko-osien lukeminen on itsestäänselvyys (varsinkin kun olivat perhana laittaneet houkutukseksi Fallenin loppuun pätkän seuraavasta kirjasta... ;)!

Fallen-sarja:

Fallen (2009)
Torment (2010)
Passion (2011)
Rapture (2012)
+ Fallen in Love (2012) -novellikokoelma

Suomentamaton nuorten fantasia ja scifi

Olen nyt aloittanut uuden kirjallisen valloituksen: nimittäin englanniksi lukemisen! Olen aina ollut arka lukemaan kaunokirjallisuutta millään muulla kielellä kuin omalla äidinkielellä suomeksi. Havahduin tässä eräänä päivänä siihen, että minähän olen viimeiset viisi vuotta joutunut opiskelujen takia lukemaan nimenomaan englanniksi ja vieläpä kuivaa tenttikirjallisuutta, joten miksi en kykenisi lukemaan myös fiktiota?

Seuraava ahaa-elämykseni oli, että kirjastossahan on englanninkielisen kaunokirjallisuuden kokoelma aika kattava ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Koska rakastan fantasiaa ja scifiä, loogisinta oli aloittaa niistä. Laskeakseni riman tarpeeksi alas, päätin aloittaa nuorille suunnatusta spefistä (spekulatiivisesta fiktiosta), koska luen sitä muutenkin mielelläni. Ja eikun lukulistaa tekemään! Muutamia aineistohakuja tehtyäni huomasin, että englanninkielellä löytyvän spefin joukossa on paljon kirjoja, joita ei ole ollenkaan suomennettu, joten oli mielekkäintä lukea ensin niitä. Lisäksi muutamasta sarjasta, jonka suomentaminen on harmillisesti jäänyt kesken (esim. Sophie Jordanin Liekki-trilogia), löytyi kirjastosta ilahduttavasti jatko-osat englanniksi. Jee!

Pikaisella haulla löysin suomentamatonta nuorten fantasiaa tai scifiä ainakin noin 30 eri kirjailijalta! Aihepiirejä näytti löytyvän keijuista ja enkeleistä ihmissusiin ja vampyyreihin, sekä mm. dystopiaa, kloonausta ja aikamatkustusta. Toinen lähteeni englanninkielisille romaaneille tulee olemaan sähköiset kirjat, joihin olen vastikään tutustunut Kindle-lukulaitteen ansiosta. (Kindlestäkin lisää myöhemmin... :)

Tämä linkki vie suoraan sivulle, johon tulen kokoamaan listaa löytämistäni englanninkielisistä kirjoista, joita ei ole suomennettu. Listan kirjat ovat siis pääasiassa nuorille suunnattua fantasiaa ja scifiä. Tarkoitukseni on lukea listan kirjoja vähitellen läpi ja tehdä lukemistani myös arviot tänne blogiin. Toivottavasti listasta on hyötyä ja iloa jollekin muullekin lukijalle, joka etsii spefi-lukemista englanniksi!

Jos sinulla on mielessäsi jokin kirja/sarja lisättäväksi listalle, kuulisin siitä mielelläni! :)

Kirjavuoteni 2013

Näin vuoden 2013 viimeisenä päivänä on mukava muistella kulunutta kirjavuotta ilotulitteiden paukkeiden säestäessä taustalla kirjoittamista. Laskeskelin tuossa huvikseni vähän tilastoja tänä vuonna lukemieni kirjojen osalta. Samalla tuli mietittyä lukutavoitteita ensi vuodelle.

KIRJAMÄÄRÄ

Luin yhteensä tasan 40 kirjaa. :) Se on uusi aikuisiän aikainen ennätykseni! Viime vuonna luku oli 33 kirjaa ja 2011 22 kirjaa (+ muutama kirja päälle ennen blogin aloittamista).

40 kirjaa tekee noin 3-4 kirjaa kuukaudessa eli lähes yksi kirja/viikko. Tämä tuntuu olevan itselleni sopiva ja realistinen lukutahti. Opiskelun ja muun elämän ohessa ja erittäin hitaan lukunopeuteni huomioon ottaen en todennäköisesti pysty tuosta määrää kasvattamaan tulevaisuudessakaan. Tuntuisi silti hienolta, jos saisin ensi vuonna saldoksi edes yhden kirjan enemmän!

Aktiivisimmat lukukuukauteni tänä vuonna olivat keväiset helmi-, maalis- ja huhtikuu sekä toisaalta myös syksyn loka-, marras- ja joulukuu. Kesällä ei tunnu löytyvän aikaa lukemiselle sitten millään, vaikka aina toukokuussa haaveilen tulevista "kesäkirjoista" ja laadin kesäisiä lukulistoja. Nyt loppuvuonna tuli kunnon loppukiri (joulukuussa 7 kirjaa!), mikä johtuu pääosin siitä tilastollisesta harhasta, että satuin saamaan useamman jo pitkään kesken olleen kirjan luettua vihdoin loppuun.

KOTIMAISTA vai ULKOMAISTA?

40 kirjasta vain 12 (30%) oli kotimaisia ja 28 ulkomaisia. Tämä oli yllätys itsellekin! Tiesin kyllä lukevani paljon ulkomaista (pohjois-amerikkalaista) kirjallisuutta, mutta kotimaisten pieni osuus pääsi silti yllättämään. Osin tämä selittyy varmaankin genre-mieltymyksilläni. Suomalaista fantasiaa ja scifiä kun julkaistaan harmillisen vähän. Yritän kuitenkin kiinnittää asiaan huomiota ensi vuoden lukuvalintoja tehdessäni!

Ulkomaisista kirjoistani oli valtaosa (noin 80%) peräisin Yhdysvalloista. Tämä ei ollut yllätys, mutta hirvittävän ärsyttävää huomata näin mustaa valkoisella. Pitäisi varmaan laajentaa kansallisuuskenttää...

GENREISTÄ...

fantasia: 14/40 eli noin 35%
romantiikka/viihde: 10/40 eli noin 25%
scifi: 5/40 eli noin 12,5%
kauhu: 4/40 eli noin 10%
jännitys/dekkari: 3/40 eli noin 7,5%
muu kaunokirjallisuus: 4/40 eli noin 10%

Suurin osa lukemistani kirjoista kuului useampaan kuin yhteen genreen (esim. paranormaali romantiikka fantasiaan ja viihteeseen/romantiikkaan), mutta näitä prosenttiosuuksia laskiessa valitsin jokaiselle kirjalle vain yhden genren, joka kuvasi sitä parhaiten. Fantasian ja romantiikan/viihteen suuri osuus ei yllättänyt.

Luen paljon ns. nuortenkirjoja ja niiden osuus olikin lukemistani kirjoista aika tarkalleen puolet. Tämä linja tullee jatkumaan myös tulevaisuudessa. Mielestäni hyvä kirja on aina hyvä kirja oli se sitten kirjoitettu alunperin nuorelle tai aikuiselle lukijalle. Minulle ei näillä viitteellisillä kohderyhmillä ole lukijana juurikaan merkitystä. :)

UUTUUDET ja KIRJASARJAT

Lukemistani kirjoista 75% oli enempi vähempi uutuuksia tai korkeintaan muutaman vuoden vanhoja. Tämä on harmittava ilmiö, sillä paljon olisi lukematta myös vanhempia hyviä kirjoja. Jotenkin se uusi vain aina kiehtoo enemmän. Tämä ilmiö tuntuu olevan yleistä muissakin kirjablogeissa. Vanhemmista teoksista löytyy vähän bloggauksia, mutta uutuudet kiertävät blogista toiseen moninkertaisella volyymilla. Taas asia, johon voisin itse ensi vuonna kiinnittää huomiota.

Yksi yllättävä (ja täysin tiedostamaton) trendi lukuvalinnoissani oli tämä: Jopa 27 kirjaa eli 68% kuului jo johonkin olemassa olevaan kirjasarjaan tai aloitti uuden sellaisen. Vain 13/40 kirjaa oli itsenäisiä teoksia! Minulla on näköjään paha taipumus aloittaa kirjasarjoja, mutta ne tuppaavat jäämään kesken, jos osien lukuväli kasvaa liian suureksi. Olisi varmasti järkevämpää lukea aina yksi sarja alta pois ennen kuin aloittaa uutta...

TOP 5 -LUKUELÄMYKSENI VUONNA 2013:

1. Rick Yancey: 5. aalto (2013)

-Ehdottomasti tämän vuoden positiivisin lukuyllätys! Jännittävää ja huumorilla väritettyä nuorten scifiä, joka sai myös pohtimaan syvällisiä. Aiheutti hyvän kirjan jälkeisen lukumasennuksen.

2. Stephenie Meyer: Vieras (2008)

- Ihana kirja, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä lukumatka kera romantiikan! Tämä scifiteos jäi mieleen pitkäksi aikaa.

3. Marja Björk: Poika (2013)

- Kirja teki suuren vaikutuksen ja oli hyvin koskettava kertomus transsukupuolisesta nuoresta.

4. Lauren Oliver: Delirium-trilogia (2011-2013)

- Koko trilogia oli mielenkiintoinen, koskettava ja hieno lukuelämys. Tämäkin nuorille suunnattua scifiä.

5. Mia Vänskä: Musta kuu (2012)

- Top viidenteen olisi ollut monta ehdokasta, mutta halusin nostaa sille Vänskän Mustan kuun. Tarina oli jännittävä, tunnelmaltaan kihelmöivä ja mukaansatempaava. Tässä kauhutarinassa oli mielenkiintoiset henkilöhahmot ja kutkuttava lopetus. Viihdyin!

TAVOITTEITA 2014:

- Lukusaldo 41 kirjaa ;)
- Kotimaisen kirjallisuuden osuuden kasvattaminen
- Vähemmän yhdysvaltalaisia kirjoja
- Enemmän myös vanhoja kirjoja luettavaksi
- Kirjasarjojen lukeminen kerralla loppuun (kun sarjassa max. neljä kirjaa) ennen uuden aloittamista

Nyt lähden tästä ulos katselemaan vuoden vaihtumista ja kilistämään lasillisen. :)

Mielenkiintoista ja mahtavia lukuelämyksiä sisältävää kirjavuotta 2014!

Lauren Oliver: Delirium - rakkaus on harhaa

Lauren Oliver: Delirium - rakkaus on harhaa

(Delirium, 2011)

WSOY, 2012, pokkari, 351 sivua, ISBN 978-951-0-39356-7

Suomentanut Marja Helanen-Ahtola

Luettu 6.6.2013

Lukulistojani selaamalla voi nopeasti havaita heikkouteni romantiikalla höystettyihin nuortenkirjoihin ja erityisesti sellaisiin, joissa on fantasian tai scifin elementtejä. Dystopia on yksi suosikkigenreistäni ja tätä Delirium-trilogiaa olikin minulle suositeltu useampaan otteeseen. Odotukset olivat siis korkealla!

Nooh... valitettavasti Delirium oli minulle pienoinen pettymys. Se muistutti kovin paljon Condien Tarkoitettu ja Rossin Paljaan taivaan alla -kirjoja, ja koska em. olivat minulle mieleisempiä, Deliriumin lukukokemus kärsi ehkä vähän tästä samankaltaisuudesta. Kenties nuorten dystopia-aihe on jo nyt niin läpikoluttu, että siitä on vaikea saada enää mitään uutta ja erilaista irti (harmi!)? Vaikka kirjan dystopiaksi voikin luokitella, science fictionia siinä oli loppujen lopuksi hyvin vähän eli enemmän tämä on puhtaasti nuortenkirja kera romantiikan. Miinusta tuli myös valitettavasti juonen arvattavuudesta.

Jotain plussaakin kuitenkin. Itse aihehan oli ihan älyttömän kiinnostava ja kutkuttava! Kirjassa rakkaus on sairaus, jotakin kiellettyä ja vältettävää ja ihmiset käyvät tietyssä iässä lävitse "proseduurin", jossa kyky rakastaa (ja ylipäätään kokea äärimmäisiä tunteita) poistetaan heidän aivoistaan. Proseduuriaan odottava Lena tapaa Alexin, joka on "parantamaton" ja kuinkas sitten käykään...

Oliver oli keksinyt kivasti joka luvun alkuun pienen otteen eri lähteistä koskien tautia nimeltä rakkaus. Oli otteita mm. säännöksistä, laeista ja historiankirjoituksista. Nämä rytmittivät kivasti lukukokemusta ja lukijakin oppi vähitellen lisää em. taudista ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Oliverin teksti oli muuten paikoitellen tosi kaunista (esim. hienoja vertauskuvia), jos vain jaksoi keskittyen lukea.

Deliriumin tarina kävi todella jännäksi loppua kohden ja viimeiset sivut olivat suorastaan hengästyttäviä (ja kyynelkin taisi tämän lukijan poskelle vierähtää)! Tämän takia sarjan toinen osakin meni ehdottomasti lukulistalle, vaikkei mikään huippufiilis tästä ensimmäisestä osasta jäänytkään.

Suosittelen dystopian ja/tai nuortenromantiikan ystäville!

Outi Pakkanen: Murhan jälkeen mainoskatko

Outi Pakkanen: Murhan jälkeen mainoskatko (1973)

Luettu 18.10.2013

Tämä oli sellainen söpö ja sisäsiisti mainostoimistomaailmaan sijoittuva perusdekkari, jonka kohdalla ei tarvitse pelätä verta ja suolenpätkiä. Tosin myös jännityselementit jäivät aika vähäisiksi, eikä murhaajakaan oikein yllättänyt (+ hänen murhamotiivinsa jäi todella kevyeksi ja epäuskottavaksi). Kirja oli kevyt ja nopealukuinen (sivuja 188) ja siinä oli muutamia mukavia yksityiskohtia, kuten tapahtumien sijoittuminen 1970-luvulle. Vaikken olekaan itse elänyt kyseisellä vuosikymmenellä, niin mm. jatkuva sisäkessuttelu, samettihousut ja -haalarit, Peyton Place ja Danny ovat tuttuja 70-luvun elementtejä esim. omien vanhempien kertomana. Toinen kiva jekku kirjassa oli värien käyttö teemana. Esim. luvut oli nimetty ja henkilöt kuvattu värien mukaan. Jotain symppistä tässä keveydestään huolimatta oli ja voisin kuvitella lukevani Pakkasen kirjoja toistekin ns. välipalakirjoina.

Reko Lundán: Aina joku eksyy

Reko Lundán: Aina joku eksyy (1999)

näytelmä

Luettu 8.10.2013

Ensimmäinen ajatukseni lukemisen jälkeen: olipa KOM-teatterille tyypillinen näytelmä! Kirosanoja ja alapääjuttuja, huumoria ja "sekoilua". ;) Olen vähän kyllästynyt kyseiseen tyyliin ja siksi em. asiat jopa ärsyttivät ja tuntuivat päälleliimatuilta. Vaikka näytelmä oli kevytlukuinen, se käsitteli vakavia asioita, kuten miten alkoholismi vaikuttaa perhesuhteisiin ja miten menneiden sukupolvien kokemukset vaikuttavat myöhempien sukupolvien elämään vielä vuosia myöhemmin. Tämä ilmiö varmasti koskettaa meistä ihan jokaisen elämää tavalla tai toisella. Teos eteni vauhdilla ja siinä oli useita herkullisia kohtauksia (esim. "Lauantai-illan huumaa" s. 50), jotka olisi ollut ilo nähdä teatterissa. Näytelmässä liikuttiin eri ajoissa, mikä toi välillä haastetta lukemiseen. Oman henkisen haasteensa lukijalle toi henkilöhahmojen purkautumiset, kun monen vuoden patoutumat ja katkeruus repeävät. Sellaista on rankka lukea.

Stephenie Meyer: Vieras

Stephenie Meyer: Vieras

(The Host, 2008)

WSOY, 2009, 702 sivua, ISBN 978-951-0-34712-6

Suomentanut Pirkko Biström

Luettu 2.9.2013

Vieraassa Stephenie Meyer on hyvin mielenkiintoisen psykologisen ongelman äärellä: Miten toimia ja tehdä päätöksiä, jos saman ruumiin sisällä olisi kaksi erillistä minää, jotka haluavat eri asioita? Jos minät pystyisivät keskustelemaan keskenään, miten he ratkaisisivat mahdolliset vastakkaiset motiivinsa? Voisivatko he löytää yhteisen sävelen? Ketä he rakastaisivat?

Vieraan lähtöasetelma on kutkuttava. Alienit ("sielut") ovat vallanneet maapallon ja soluttautuneet ihmisten sisään eräänlaisiksi loisiksi, jotka lopulta tukahdattavat ihmisen oman mielen ja tahdon. Jäljellä toki on tietysti pieni harvaksi käynyt ihmiskapinallisten joukko, jotka elävät autiomaassa luolissaan villeinä, sieluista vapaina ja piileskelevinä. Tarinan keskiössä on sielu nimeltä Vaeltaja, joka siirretään kapinalliseen nimeltä Melanie. Kaikki ei menekään niin kuin pitäisi, vaan voimakastahtoinen Melanie saa Vaeltajan rakastumaan omaan rakastettuunsa ja lähtemään yhteiselle matkalle etsimään kapinallisystäviään.

Tässä tarinassa ei ollut vain hyviä ja pahoja. "Hyvistä" henkilöistä paljastui tarinan edetessä synkkiä puolia ja toisaalta "pahoista" inhimillisiä puolia. Mikä yllättävintä, tarinan inhimillisin olento ei ollut ihminen ensinkään! Vaeltajan matka ihmisyyteen ja ihmisenä toimimiseen oli mielenkiintoista seurattavaa. Olin tunteella mukana tarinassa heti ensisivuista lähtien (perhanan Meyer kun saat minut aina itkemään!) ja sydän syrjälläni tuskailin, ettei tarina millään voisi päättyä onnellisesti kaikkien osapuolien kannalta.

Vaeltajan rooli syrjeksittynä ja halveksittuna luolayhteisössä toi minun mieleeni Aylan ja Luolakarhun klaanin. Ja kuten Aylan turvana oli vanha rampa Creb, Vaelin puolella on vanha Jeb. Ja löytyipä sieltä vastine julmalle Broudille myös... Tämä ei liene sattumaa, eiköhän Stepheniekin ole Luolakarhun klaaninsa joskus lukenut...      

Lyhyestä virsi kaunis, tämä oli erittäin hyvä kirja! Olin suhtautunut Meyeriin "yhden tempun ponina", nuorten vampyyri-ihkuromantiikan kirjoittajana, enkä uskonut hänen tarjoavan mitään aikuisten scifille. Toki meyermäiset piirteet löytyivät tästäkin kirjasta ja romanttinen juonikuvio myös, mutta tarina on ajatuksia herättävä, mielenkiintoinen, koukuttava ja hyvin kirjoitettu.

Loppufiiliksenä jäi, että wau mikä matka! Tämä tarina tulee taatusti jäämään mieleen! :)

Jatkoakin on luvassa tulevaisuudessa ainakin kahden osan verran: The Seeker ja The Soul. Puolet minusta palaa halusta lukea jatkoa, mutta toisaalta taas pelkään yltävätkö ne kuitenkaan samalle tasolle kuin tämä. (Samasta syystä en ole uskaltanut käydä katsomassa The Host -elokuvaa...)

Meyerin kotisivut.
Blogeissa: mm. Olipa kerran kirjablogi, Kirjapinot, Kirjoihin kadonnut, Aamuvirkku yksisarvinen